Suojakelit

Maalla asuessa säiden vaikutus ihmiselämään on huomattavasti suurempi kuin kaupungissa. Säistä myös puhutaan jatkuvasti, ja vuodetkin muistetaan siitä oliko kesällä hyvät heinäkelit vai satoiko, ja saatiinko viljat puitua kunnialla.

No viime vuosi muistetaan takuuvarmasti ainaisesta vesisateesta ja sen tuomista pikku ongelmista.
Loppuvuodesta sitä luntakin tuli aika lailla. Ja nyt kun vuoden viimeisinä päivinä kivat pakkaskelit vaihtuivat äkisti suojakeliksi tuli meillekin hiukan lisää lapioitavaa.

Tuolta uudelta navetan peltikatolta lumet tulivat alas aika reippaasti. Isot, monen metrin levyiset kasat odottelivat seinien vierillä siirtäjäänsä. Koska meillä ei edelleenkään ole traktoria, tai vielä toivotumpaa Avantia, on siirto tehtävä hyvin kotikutoisesti, omin pikku kätösin. Kuvassa vatsataudin uuvuttama J on tulossa välillä sisälle lepäämään, jalassaan uudet joululahja lapikkaat.

Katolla kuolettavan kokoinen lumipaakku näyttää vain odottavan koska hyväuskoinen ankanhoitaja menee ruokkimaan ankkoja tuosta pikkuovesta, jotta voi rojahtaa tämän niskaan.

Jotta ei menisi ihan pelkäksi valitukseksi, niin on täällä talvella oikeasti kaikkea ihanaakin. Kuten ulkosauna. Vuoden viimeisenä päivänä se lämmitettiin, ja polku sinne valaistiin lyhdyin. Oih!

Aloin etsiin jotain kuvia ulkosaunasta ja löysin ihanan kansion viimevuonna otettuja tunnelmakuvia siskon lasten kanssa. Tuossa näkyy saunarakennusta sisäpuolelta. Täytyykin kuvata saunaa hiukan enemmän.

Ja ihana kuutamokuva.