Ihanus!

Kävin viikolla katsomassa näitä ihanuuksia! Yksi näistä lähtee muutaman viikon kuluttua kohti Tamperetta...

Matkalla oli Koiramäen kirkko, tai on sillä varmaan joku muukin nimi... olisko Tyrvään Pyhän Olavin kirkko. 

Vanha koulupenkki

 Minähän olen ratsastanut jo monta vuotta rungottomalla satulalla Fapsulla. Alkuun siihen ei meinannut tottua, mutta jotenkin sitten totuin. Rungottomassa on ihan mukava istua, mutta huonoja puolia on kyllä aika paljon; Se pyörii pullean hevosen selässä miten sattuu, esim. selkään nousussa se keikahtaa todella helposti. Jalustimet on liian takana, ja siinä istuu kaikenkaikkiaan taaempana kuin normaalissa satulassa, siten pohjekin huitelee ihan ihme paikoissa. Vyö on vaikea kiristää yksin, juuri sen takia että satula pyörii hevosen selässä.

No mullahan oli tallissa pölyttymässä vanha koulu-Wintec. Se on kyllä tosi vanha, mutta ihan hyvässä kunnossa vielä vastinhihnoja lukuunottamatta. Tämä on Pässin vanha satula ja siirtyi Fapsulle silloin kun ponin ostin. Maailman ihanin satula!
Kaivelin sen tänään esiin ja hinkkasin pölyt pois pinnasta, turvajalustimiin vaihdoin uudet kumilenkit ja ei muuta kun satula ponin selkään ja menoksi.
Nyt Fapsu on taas laihtunut sen verran että vyö menee hyvin kiinni (ei toki sama vyö kuin Pässille...).

 Oli kuin kotiinsa olisi palannut kun istuin tuohon satulaan. Koulusatulat on kyllä ihan parhaita. Rungoton saa nyt mädäntyä tallissa, tuskin sitä enää kaivan esille.

Kaunis karvaturri! Kilpirauhaskasvain ei tunnu vaikuttavan mitenkään ratsastaessakaan. Ei vaikka Fapsu kulkisi muodossa.
Poni oli tänään reippaalla päällä ja laukkakin pysyi ihan hyvin yllä. Sillä on ollut välillä vaikeuksia pitää yllä lyhyttä laukkaa (syynä liian harvat ratsastuskerrat, eli huono kunto, hyi mua.). Kunto on kyllä nyt parantunut hyvin laihtumisen myötä.

Kiikanvuoressa oli ihan tuoreita ilveksen jälkiä, ja aika monessa paikassa!

Heinä on hyvää!

No, mutta Hyvää Päivää!
 Kuvassa on Sandra viime kesänä.
Oli pakko laittaa kuva tähän kun se niin hyväntuulisena tuolta
 kuva-arkistosta kurkisteli...

Hassuja tapauksia

Pikku-Apulainen

Aihe, josta mun on pitänyt postata vuosia, tulee tässä!

Multa niin usein kysytään, kun joudun työni puolesta radio- tai lehtihaastatteluihin, että kerro joku hauska tapaus mitä eläinten kanssa on sattunut. Koska olen kyyninen ja ihan hirveä tosikko, mun tekisi mieli vastata mitä mieltä olen oikeasti "hassuista" tapauksista eläinten kanssa. Eli ammattimaisessa eläintenpidossa vältetään näitä hassuja tapauksia ihan viimeiseen asti, ja silloin kun asiat ovat kunnossa, niitä harvemmin edes sattuu. Hassuahan ihmisten mielestä on esimerkiksi sellaiset tapaukset että eläimet karkailevat vääriin paikkoihin. Esimerkiksi olen kuullut että työpaikaltani on vuosikymmeniä sitten karannut aasi viereisen kaupungin keskustaan. Aasi oli karannut yöllä, ja aamulla se sitten oli sosiaalisena tapauksena hakeutunut ihmisten seuraan, ja kas kun niitä ihmisiä oli ollut ainoastaan alkon ovella odottamassa viinakaupan aukeamista, niin se aasi oli sitten mennyt sinne jonon jatkoksi. Mikäs sen hauskempaa kuin aasi viinakaupan jonossa aamutuimaan.
No tylsänä tosikkona mua ei naurata yhtään toi juttu. Ensinnäkin ihmetyttää miten se aasi on päässyt karkaamaan, onko aidat hajonneet vai mitä ihmettä on tapahtunut. Ja toisekseen eläimelle tuollainen kokemus kaupungin keskustassa yksin hortoilusta on taatusti hyvin stressaava kokemus. Ja todella vaarallinen.

Aika monet pitävät sitä Nasun varastamisjuttuakin hauskana tarinana. Kaiken sen keskellä olleena, voin kertoa että siinä ei ollut mitään hauskaa, paitsi tietysti se, että se löytyi ehjänä ja saatiin kotiin palautettua. Mutta kun yömyöhään kuljetin sitä yksin toyotan takapenkillä kohti kotia itku kurkussa, oli siitä hauskuus kaukana. Nasu tunnisti minut kyllä, mutta ei se tajunnut mihin tässä ollaan menossa erikoisella kuljetustyylillä, vaan oli hyvin stressaantunut sen matkan ajan. Yhdessä vaiheessa se meni takapenkin jalkatilaan ja oli täysin alistunut ja peloissaan.

Eli jos mulle joku kertoo hassuja tapauksia omien eläintensä karkumatkoista, niin ensimmäisenä ajattelen että hohhoijaa, kannattaiskohan niistä eläimistä pitää hiukan parempaa huolta. Mutta enhän mä tietenkään niin sano, vaan hymyilen niinkuin normaalin ihmisen kuuluu kyseisessä tilanteessa tehdä.

Mun mielestä oikeasti hassua eläinten kanssa on vaikka se, kun hevonen tai aasi yltyy iloisesti pukittelemaan kesäisellä laitumella. Tai kun kili tai karitsa, tai aikuinen vuohi tai lammas poukkoilee iloisesti menemään. Tai kun kissa lähtee päivästä toiseen tohkeissaan "auttamaan" alpakoiden ulosviennissä. Tai kun alpakka yrittää heinänsyönnin maailmanennätystä ottamalla koko siivun suuhunsa kerralla.  Tai kun vesilinnut iloittelevat vedessä ja sukeltelevat pitkiä matkoja, vaikka kirjallisuus kertoo heidän olevan puolisukeltajia.
Mutta jos noille tapauksille hekottelee ääneen, niinkuin välillä mieli tekisi, ympärilläolevat ihmiset tuijottavat että onkohan tolla nyt ihan kaikki kotona.

Oma Paratiisi

 Näin kaunis auringonlasku oli eräänä iltana kotiin palatessa. Harvoin tulen kotiin Lavajärven kautta, joten itsekin välillä vierastan tämän puolen näkymää tiluksistamme. Mutta siellä se meidän ihana talomme tönöttää mäen päällä. 8 vuotta tulee aivan pian täyteen täällä asumista! Päivääkään en ole katunut maalle muuttoa, vaikka välillä töissä käynti ja kotona hoidettavien eläinten suuri määrä vähän väsyttääkin. Eläintenhoito on kuitenkin kovin palkitsevaa lähes aina.
Viime kesänä eräs omasta mielestään korkeasti koulutettu henkilö pohdiskeli miten oli mahdollista että hän pitkän opiskelunsa jälkeen joutui tekemään niin turhaa työtä kun paskan lapiointi. Että se sama homma toistuu päivittäin, päivästä toiseen, viikosta viikkoon.
Itse en juuri mukavampaa hommaa tiedä. Varsinkin karsinoiden siivous on niin ihanaa!
Mutta meitä on niin moneen lähtöön.

Näin ihana nälkäinen lannantuottajapartio on aina vastassa kotiin palaajaa!

 Mutta kyllä kesä saisi jo tulla! Viime kesänä J rakensi vanhan aiv-tornin päälle meille ihanan terassin. Siellä tuli kahvia siemailtua kerta jos toinenkin. Kohta sinnekin taas pääsee kaffittelemaan auringonpaisteeseen!

Kesää odotellessa!

Ei mitään ihan hirveetä

Pieni hevosen rehjus pakkopilttuussa rauhoitettuna.

 Klinikalla oltiin, ja patti on todennäköisesti kilpirauhasen hyvänlaatuinen kasvain. Nielu tähystettiin ja pattia ultrattiin. Kuvailemiani oireita ei pidetty kovin vakavina. Jos patti alkaa haittaamaan syömistä tai hengitystä, niin sitten sitä tutkitaan enemmän, tai jos se kasvaa kovasti. Seurailua siis vain tähän hätään.
Hampaatkin raspattiin ja siellä oli vähän piikkejä, joten ehkä ajoittainen ruokahalun pieni aleneminen on voinut johtua niistäkin.
Kotiutuspaperissa luki että hevosella on ylipainoa... Minusta se on taas niin laihtunut talven aikana että mahtuu kohta ohuen koivun taakse piiloon...

Laittaisin Muruselle kaulahuivin ajeltuun kaulaan jos tarhakaverina ei olisi kaikki  tekstiilit tuhoava Myssykkä.

Kyllä Fapsu näytti taas kaikki hyvät käytöstapansa oikein kunnolla. Lastaus oli varsinkin Teivon päässä oikeaa temppuilua, ja autoon se suostui vasta kun iskä heilutteli trailerin pikkuovesta puolikasta hiivaleipää.
Pakkopilttuuseen se ei myöskään halunnut suostua, sieltä tultiin väkisin peruuttamalla joitakin kertoja aika reippaasti ihan käytävälle asti. Ovenkarmeihin jäi hänen irtoavaa talvikarvaansa kourakaupalla muistoksi tankero-jyrän käynnistä.
Pakkopilttuussa ja odotuskarsinassa piti vähän potkia seiniä hokkikengillä, mutta ei mitään sen suurempaa niskoittelua sitten. Kunhan vaan vähän näytti luonnettansa, tuo kukkahattutädin oma pieni mussukka.

Onnellisen tietämätön

Tänään sitä saa olla vielä onnellinen! Onnellinen kun ei tiedä että mussukalla on pahanlaatuinen kasvain nielussa.
No, voihan se olla jotain muutakin.

Tänään kipusin sen selkäänkin hetkeksi ja kivaa oli. Se on taas oma ahne itsensä, oireet ovat hävinneet. Mitähän se huominen tuo tullessaan?
Myslilläkään ei ole huomenna kivaa, kun me lähdetään pois ainakin muutamaksi tunniksi ja se joutuu jäämään yksin talliin.

...Alpakka teki enkelin aitaukseen...

"Hejsan!"

 Kun maassa on ihanaa, pehmeää, uutta pakkaslunta, tekevät alpakat lumeen enkeleitä. Ihmislapsethan tekevät niitä myös heittäytymällä selälleen hankeen ja heiluttamalla käsiä ja jalkoja, mutta alpakat lysähtävät maahan ja heiluttavat kaulaa edestakaisin hangen pinnassa.

Tänään Juulikin olisi halunnut tehdä enkelin, ja ehdin jo ajatella että sehän ei niitä ikinä tee, vaikka kaikki muut tekevätkin. Nyt tiedän syynkin. Heti kun Juuli oli polvistumassa hankeen, sai Sylvesteri sellaisen kevät kohtauksen että Juulin oli lopettettava siihen paikkaan ja paettava ja syljettävä. Syltty ilmeisesti luuli että Juuli haluaisi paritella kun oli maahan heittäytymässä, ja rynni päälle kuin ryhävalas.

Jade tekee enkeliä ja Yasmi harkitsee toisen tekemistä.

 Lumienkelin teon jälkeen ollaan ihan lumisia. Tekee hyvää villoille!

Jade lumisena.

My Lidl Pony - hevosenlihaskandaalista

Kuva: 9gag.com

 Kuvottaa!
Ei ollut helppoa kaupassa ostosten teko tähänkään asti, ja taas poistun kaupasta kärry entistä tyhjempänä. Hevosenlihassa sinänsä ei ole mitään pahaa, päinvastoin se on hyvää ja kotimaisena hyvin eettinen valinta. Mutta tunnen itseni tyhmäksi ja petetyksi, sillä minunkin vatsaani on vuosien saatossa mennyt ties miten paljon mm. romanialaista hevosenlihaa. Ja mitä kaikkea muuta?
Piilopaskalihaa on joka paikassa, ja se on niin huomaamatonta, että sitä ei valistunutkaan kuluttaja huomaa kovin helpolla. Otanpa kahviossa lihapasteijan, sen lihan sisältöä ei varmasti tiedä tarkalleen kukaan, ja se joka tietää, vaikenee. Tai haenpa nopeasti kaupasta evääksi saarioisten lihamakaronilaatikon, mitähän shittiä sekin sisältää? Ja kylässä... on tosi noloa kieltäytyä tarjottavista, tai kysellä mitä ne mahtavat sisältää. Ja pikaruokaloissa... jopa kotimaisuutta mainostava Hesburger tarjoaa englantilaista kananlihaa. Ja mitäs nämä muut sitten. Linkki
Sanomattakin on selvää, että multa jää kauppaan kaikki einekset, mitkä sisältävät lihaa. Leikkeleet (niissähän ei edes ilmoiteta alkuperämaata, mitä ihmettä?), ja kaikki sianlihajalosteet myös. Apua, en voi ostaa edes makkaraa enää.
Ainoa mitä uskallan syödä, on lihat omasta pakastimesta (tiedän tarkalleen mistä ne ovat peräisin) ja kasvikset itse kokattuna (ei pakastepusseista). Ja tietysti omat kananmunat.

kuva: 9gag.com

Kauhulla odottelen tämän skandaalin paisumista, milloin jostain löytyy ensimmäiset kissanlihat tai rotanlihat? Ainiin, joudun väkisinkin ostamaan ulkolaista, rääkättyä lihaa - kissanruuan muodossa. Mitähän niissä onkaan, kun ihmistenkin ruuista löytyy vaikka mitä.
Tietääkö kukaan kissoille kotimaista eettistä ruokamerkkiä?

Muru sairastaa

kuva: Roosa L.

Pelottaa!
Löysin Fapsulta ison patin leuan takaa kaulasta. Onko se sittenkin syynä sen syksyisiin oireisiin? Patti on iso ja samana iltana kun huomasin patin, Fapsulla alkoivat taas oireetkin. Ruoka ei maistu niin hyvin kuin ahneelle yleensä ja heinästä se hamuaa pieniä lehtiä korsien sijaan.
Koska se patti on ilmestynyt? En tiedä.
En ole tunnustellut hevoseni leukaperiä pitkiin aikoihin, mutta nyt se patti oli yhtäkkiä niin iso että se jotenkin paksun talvikarvankin alta pisti silmääni.
Sain ajan Tampereen Hevosklinikalle vasta maanantaiksi. Siihen asti on jännitettävä, enkä toisaalta edes halua kuulla tulosta. Mutta pakko se on, kuuluu hevosenomistajan arkeen.

Multa menee toimintakyky kun omat rakkaista rakkaimmat eläimet sairastavat. Vaikka töissä kohtaan kaikenlaista ja osaan toimia tilanteissa, niin omien kanssa menen kriisitilanteessa ihan kädettömäksi. En esimerkiksi uskaltanut koskea tuohon Fapsun pattiin sen jälkeen kun olin sen löytänyt. Itkin vaan hysteerisesti.
Jouduin pakottamaan itseni patin tutkiskeluun, jotta osaisin puhelimessa kertoa siitä aikaa varatessani jotain.

Ei oo kivaa!

Koiramäen sivut ja blogi avattu

Tuolta pääsee katsomaan! Meidän karvakorvat alkavat pitää siellä blogia!