Hassuja tapauksia

Pikku-Apulainen

Aihe, josta mun on pitänyt postata vuosia, tulee tässä!

Multa niin usein kysytään, kun joudun työni puolesta radio- tai lehtihaastatteluihin, että kerro joku hauska tapaus mitä eläinten kanssa on sattunut. Koska olen kyyninen ja ihan hirveä tosikko, mun tekisi mieli vastata mitä mieltä olen oikeasti "hassuista" tapauksista eläinten kanssa. Eli ammattimaisessa eläintenpidossa vältetään näitä hassuja tapauksia ihan viimeiseen asti, ja silloin kun asiat ovat kunnossa, niitä harvemmin edes sattuu. Hassuahan ihmisten mielestä on esimerkiksi sellaiset tapaukset että eläimet karkailevat vääriin paikkoihin. Esimerkiksi olen kuullut että työpaikaltani on vuosikymmeniä sitten karannut aasi viereisen kaupungin keskustaan. Aasi oli karannut yöllä, ja aamulla se sitten oli sosiaalisena tapauksena hakeutunut ihmisten seuraan, ja kas kun niitä ihmisiä oli ollut ainoastaan alkon ovella odottamassa viinakaupan aukeamista, niin se aasi oli sitten mennyt sinne jonon jatkoksi. Mikäs sen hauskempaa kuin aasi viinakaupan jonossa aamutuimaan.
No tylsänä tosikkona mua ei naurata yhtään toi juttu. Ensinnäkin ihmetyttää miten se aasi on päässyt karkaamaan, onko aidat hajonneet vai mitä ihmettä on tapahtunut. Ja toisekseen eläimelle tuollainen kokemus kaupungin keskustassa yksin hortoilusta on taatusti hyvin stressaava kokemus. Ja todella vaarallinen.

Aika monet pitävät sitä Nasun varastamisjuttuakin hauskana tarinana. Kaiken sen keskellä olleena, voin kertoa että siinä ei ollut mitään hauskaa, paitsi tietysti se, että se löytyi ehjänä ja saatiin kotiin palautettua. Mutta kun yömyöhään kuljetin sitä yksin toyotan takapenkillä kohti kotia itku kurkussa, oli siitä hauskuus kaukana. Nasu tunnisti minut kyllä, mutta ei se tajunnut mihin tässä ollaan menossa erikoisella kuljetustyylillä, vaan oli hyvin stressaantunut sen matkan ajan. Yhdessä vaiheessa se meni takapenkin jalkatilaan ja oli täysin alistunut ja peloissaan.

Eli jos mulle joku kertoo hassuja tapauksia omien eläintensä karkumatkoista, niin ensimmäisenä ajattelen että hohhoijaa, kannattaiskohan niistä eläimistä pitää hiukan parempaa huolta. Mutta enhän mä tietenkään niin sano, vaan hymyilen niinkuin normaalin ihmisen kuuluu kyseisessä tilanteessa tehdä.

Mun mielestä oikeasti hassua eläinten kanssa on vaikka se, kun hevonen tai aasi yltyy iloisesti pukittelemaan kesäisellä laitumella. Tai kun kili tai karitsa, tai aikuinen vuohi tai lammas poukkoilee iloisesti menemään. Tai kun kissa lähtee päivästä toiseen tohkeissaan "auttamaan" alpakoiden ulosviennissä. Tai kun alpakka yrittää heinänsyönnin maailmanennätystä ottamalla koko siivun suuhunsa kerralla.  Tai kun vesilinnut iloittelevat vedessä ja sukeltelevat pitkiä matkoja, vaikka kirjallisuus kertoo heidän olevan puolisukeltajia.
Mutta jos noille tapauksille hekottelee ääneen, niinkuin välillä mieli tekisi, ympärilläolevat ihmiset tuijottavat että onkohan tolla nyt ihan kaikki kotona.