sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Joulua odotellessa...


Lumen tulo merkkaa eittämättä joulun lähestymistä. Tänään paistoinkin ensimmäiset joulutortut ja kiehautin glögit. En varmaan koskaan ole näin aikaisin alkanut joulufiilistelyjä, mutta tuo lumi ja pakkaskeli jotenkin tuo joulun mieleen. Jospa saisin tänä vuonna jouluhommat tehtyä ajoissa ja ilman kiirettä ja sressiä kun näin aikaisin aloitan!

Fapsun kanssa törmäsimme tarhamatkalla lampaisiin.
 Vähän outo kuvakulma, mutta edessä on hevosen pää, yläreunassa hiukan otsatukkaa näkyy, ja musta piste tien päässä on lammas. Ne olivat karanneet naapurista. Fapsu ei niitä pahemmin ihmetellyt, koska karkailevat sen verran usein että ovat jo ihan tuttuja kavereita.

Illalla joulutorttujen kanssa tein vielä kattilallisen poppareita. Niistä mulla on tapana ottaa sivuun  kipollinen  ennen suolaamista kanoille. Nyt niille löytyi kuitenkin pari ahnaampaa ottajaa. Possut olivat aivan haltioissaan tällaisista herkuista ja popparit katosivat alta aikayksikön parempiin suihin.


perjantai 26. lokakuuta 2012

Talvi tuli

Vielä eletään lokakuuta ja ulkona paukkuu pakkanen ja maassa on lunta. Kerrankin minä olen ajoissa varautunut talven tuloon! J vaihtoi talvirenkaat mun autoon jo alkuviikolla, ja eilen kävi kengittäjä, joka laittoi Fapsulle talvikengät ja neljä hokkia. Tänä aamuna mietin ettei tilsakumitkaan olisi olleet hassummat. No, ei ehkä sentään vielä lokakuussa. En jaksa uskoa että tämä keli tällaisena jatkuu pitkään. Varmasti tulee vielä vesikelit.
Eläimet olivat aamulla innoissaan lumesta. Sandralle lumi oli elämän ensimmäinen. Eilen illalla tuli jo lunta kun hain alpakoita sisälle. Sandra oli Juulin kanssa kopissa piilossa lumisadetta, ja Sandra ei millään meinannut uskaltaa hypätä pois kopista koska maassa oli jo sen verran lunta. Uskallettuaan lumi ei ollutkaan hassumpaa hänen mielestään.
Aamulla se oli vieläkin kivempaa. Alpakat lysähtelivät maahan putipuhtaaseen lumeen vuoronperään matkalla tarhaan. Matkanteosta ei tahtonut tulla mitään kun aina joku veti maihin piehtaroimaan uudelle lumelle.







Kanitkin ilahtuivat lumesta, tosin sisätiloissa. Kyllikki-angorakani syö tässä lunta.

Kanoja ei lumi liiemmin innostanut. Ne eivät lähteneet koko päivänä ulos. Kohta Einarin porukkakin saa siis muuttaa talvikanalaan. Siellä vaan on yksi ylimääräinen kukko, joka pitäisi sitä ennen saada myytyä. 




maanantai 22. lokakuuta 2012

Aurinko armas


Aurinko on tänään näkyvissä! Jeeeee! Toi pullukkakin oli tänään jo aikalailla oma itsensä. Oli jo aikakin että aurinko tuli näkyviin. Hetken aikaa aamulla sai nauttia myös siitä että maa oli kuiva (kun se oli jäässä), eikä tarvinnut pelätä jatkuvasti liukastumista sateen liottamalla nurmikolla.
Eilen ei ollut näin kivaa säiden puolesta. Olin lähdössä äiskän synttäreille ja olin jo vaihtanut vaatteet kun päätin vielä viedä hepoille sisältä lämmintä vettä laitumelle. Laitoin sentään kumisaappaat jalkaan, mitä en normaalisti tee jos kotoa lähteissä päätän käydä vielä jotain eläimiä hoitamassa nopeasti.
Vein hepoille vettä laitumelle, ja hups! jalka lipesi ja liukastuin. Kura sinkosi jalkaani ylöspäin, onneksi uusi talvitakkini säästyi suuremmilta roiskeilta. Hiukan tilanne laittoi sadattelemaan...
Että semmosta!

Äsken kun J:n kanssa istuskeltiin kahvilla niin Sulo loikki pihan poikki rappusille ja J oli näkevinään sen naamassa jotain outoa, "toivottavasti se ei ole ollut tappelussa" J sanoi. Kävin avaamassa oven "tappelupukarille" ja selvisi mitä outoa sen naamassa oli... puoli kiloa hämähäkin seittiä ja muuta roskaa.
Ei ne haitanneet häntä ollenkaan, mitäs pienistä.
Tuli mieleen myös kesäinen kuva alpakoiden kerinnästä.
"Hei, sulla on jotain hampaiden välissä!"
Jotakuta muuta on keritty ja Yasmi on tullut villoja tutkimaan. Jäi vähän hampaiden väliin, heh!

Viimeinen syyslomapäivä menossa.


sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Huoleton on hevoseton...



Fapsulla on nyt jo kolmantena syksynä peräkkäin joku syysmasennus. Joku ihmeellinen vika iskee siihen näin syksyisin. Se menee vaisuksi, menettää ruokahaluaan ja sitten se alkaa todella hellyydenkipeäksi. Tosi outoa. Torstai oli tällä viikolla huonoin päivä, se oli toisaalta hiukan ähkyisen oloinen, mutta vatsasta kuului äänet ja paskaakin tuli, ruoka ei vain maistunut. Tai no ihan parhaat herkut maistuivat mutta heinä ei. Sitten se hiukan parani kun paapoin sitä, harjailin, hieroin, kävin taluttamassa. Ja aina kun jätin sen yksin, niin se vain tuijotteli karsinasta mua ja hörisi että takaisin hoivaamaan.
Sehän on todella huolestuttavaa kun tuollainen ahmatti menettää ruokahalunsa. Kai tää jotenkin liittyy tähän kuivaheinäkauteen siirtymiseen, tuore on laitumilta loppu ja kylmällä ilmalla juodaan huonosti. Jotain sellaista sen täytyy olla.

Myslilläkin oli jotain kuukausi sitten ähky. Se johtui selkeästi siitä että Silloin oli yhtäkkiä kylmä päivä, ja Mysli inhoaa juoda kylmää vettä talvella. Kuivaheinää olin jo kuitenkin antanut laitumelle ja Mysli ei ollut varmaan juonut koko päivänä kun ei ollut lämmintä vettä tarjolla. Illalla se sitten oli tosi kipeän oloinen, eikä ähky mennyt muuta kuin huonommaksi taluttamalla ja illan myötä. Yöllä soitin sitten eläinlääkärin, kun Mysli alkoi mennä kyljelleen makaamaan vain, eikä suostunut enää mihinkään. Yllättäen oli viikonloppu kuten aina kun jotain sattuu...
Eläinlääkäri tuli Pirkkalasta, antoi kipupiikin, yritti tehdä rektaalitutkimusta, ei onnistunut saamaan sisälle kuin kolme sormea. (En yhtään ihmettele, hyvä kun sinne saa kuumemittarin ujutettua. Siis tosi paljon pienempi reikä kuin esim shettiksellä.)
Sitten yritettiin letkuttaa, molemmista sieraimista ja suusta ja mistään ei letku mennyt alkua pidemmälle. Oli kuulemma ensimmäinen hevoseläin joka jäi letkuttamatta.
No siinä oli sitten sen verran aasin kanssa jo touhuttu ikäviä hommia että kipulääke ehti  vaikuttaa ja kun Mysli päästettiin karsinaan, oli se selkeästi jo ihan rento ja alkoi hapuilla heiniään. Kipulääke siis laukaisi ähkyn. Laskussa kipulääkkeen osuus oli 2,5 euroa, mutta kaikkinensa lasku oli 267 euroa. Jee, lähinnä kilometrikorvauksia.
Lisäksi Myslin molemmat sieraimet vuotivat runsaasti kirkasta nestettä lähes viikon verran letkutusyritysten jäljiltä. Ei kiva!
On muuten harvinaista että aasilla on ähky. Töissä ei ole aaseilla ollut ähkyä ainakaan sen 19 vuoden aikana mitä siellä olen ollut, ja joskus kyselin aasi-ihmisiltä oliko ähkyjä ollut, niin vastaus oli sieltäkin ei.


Ja minähän se näköjään taas valvon ja kirjoitan yöllä blogia ja hörpin piparminttuteetä, kun uni ei tule. Lueskelin äsken netistä että mihinkäs kaikkiin vaivoihin se piparminttu auttaa, niin kaikkia hyviä vaikutuksia sillä oli runsaasti, mutta sappikivistä tai sappirakon tulehduksista kärsiville sitä ei suositeltu lainkaan. Kai mä silti voin sitä juoda... multahan poistettiin koko sappirakko toukokuussa juuri noiden kivien ja tulehduksen takia. Patologi oli tutkinut sen rakon poiston jälkeen ja "kyseessä oli pitkäaikaisen tulehduksen runtelema rakko".
Ja kyllä olo onkin helpottunut kun se poistettiin.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Syysloma


Olen lomaillut onnellisesti koko viikon! Säät eivät ole kylläkään suosineet... Sateet saisivat jo oikeasti loppua. Pidän syksystä kyllä, olenhan syntynytkin syyskuussa, mutta tämä kuluva syksy on jotenkin kiristellyt hermoja ylettömän paljon. Ehkä on ollut jotain muitakin syitä kuin säät, mutta ainainen sade ja kurakeli vetää kyllä hyvin ilon kaikesta toiminnasta.
Tänään ei kuitenkaan satanut! Laittelin kasvihuonetta talvikuntoon.


Tomaateista tuli jälleen hyvä sato. Ei ihan niin hyvä kuin viime vuonna, mutta heinäkuun alusta lähtien olemme olleet omavaraisia tomaattien osalta ja on niistä riittänyt antaa hiukan muillekin.
Mun ainoa vinkki tomaatin viljelyssä on että niitä varkaita ei todellakaan kannata nyppiä pois, päinvastoin siis kuin kaikki oikeat puutarhurit ja "viisaammat" neuvovat. Ok, jos haluat yhdestä taimesta 15 tomaattia, niin nypi ihmeessä varkaat pois. Mutta jos haluat yhdestä taimesta lähes 100 tomaattia niin älä ihmeesä nypi niitä varkaita pois, niihinhän niitä lisätomaatteja kasvaa.
Mulla oli tänä vuonna 4 tomaatin vartta ja kaksi minitomaattia ruukussa.

Munakoisoista ei tullut tänä vuonna satoa yhtään, vaikka viime vuonna tuli joitakin hedelmiä samassa kasvihuoneessa ja samalla hoidolla. Kesäkurpitsoita tuli kompostin päällä kanssa niin paljon ettei kaikkea ehtinyt syödä ajoissa ja sitten ne paisuivat liian isoiksi. No onneksi ne säilyvät pitkään, ja meillä asuu kaksi uutta hoidokkia, joille ne isotkin kesäkurpitsat maistuvat oikein hyvin!

Eli Maisa ja Pipsa -possukat muuttivat talveksi myös meille.

Niin, kasvihuoneella kasvoi tänä kesänä myös yllätyskasveja. Mulla oli jotkut pelargonit viime talven talvehtimassa tallissa viiriäishäkin lähettyvillä ja mullan sekaan oli putoillut undulaatin siemeniä. Niistä tulikin sitten oikein "satoa"! Viiriäisille on maistunut hyvin myös nuo oma kasvattamat tähkät.



Kasvihuoneella oli myös koko kesän kiva lemmikki!

Iso hämähäkki, joka kutoi niin vahvaa seittiä kasvihuonetta halkomaan, että jos siihen seittiin törmäsi, niin hyvä ettei kaatunut...

Amarylliksen toin myös kasvihuoneelta sisälle lepäilemään. Toivotaan että saan sen kukkimaan, jos nyt ei ihan jouluksi niin kuitenkin talven aikana.
Kasvihuoneella meinikin sitten pimeään saakka, joten laitoin kynttilät koristamaan ja valaisemaan sitä loppuillaksi. Minun Mårbackan-pelargoni ja muut pelargonit saivat vielä jäädä kasvihuoneelle.

Ja vielä satoa keräsin tänään piparminttuviljelmästäni ja keitin ihka ensimmäistä kertaa teetä omista piparmintunlehdistä. Aivan taivaallisen makuista!

maanantai 1. lokakuuta 2012

Kiekuva kana



-Mikä on maalla asuessa hienointa?
-No tietysti se että saa herätä kanan kiekumiseen!
-Eihän kanat kieu. Kukothan vaan kiekuvat.
-Meilläpä kiekuu myös kana!

Niin, meillä tosiaan alkoi yksi maatiaiskana kiekumaan tänä kesänä. Kyseessä on aika iäkäs kana, ainakin yli 5-vuotias. Ei tämä ihan tavatonta ole, kanat saattavat joskus "vaihtaa sukupuolta". Tämä kana kuitenkin muniikin samaan aikaan, joten ei se ihan kukoksi ole sentään muuttunut. Luulen että se on aistinut laumanjohtajan, Einarin, tulleen vanhukseksi. Kana yrittää ehkä paikkailla Einarin vajavaisia johtajan kykyjä. Yksi kana seuraakin tätä kiekuvaa kanaa enemmän kuin Einaria.
Sain videolle tämän kiekumisen ja osasin ladata Youtubeen. Tässä näyte kiekuvasta kanasta.



Koska kana näkyy videolla huonosti niin laitan vielä kuvan koko parvesta. Kiekuva kana on tuo ainoa ruskea .