Kerput maistuu

Alpakoille maistuu kerput! Kun ne näkee että olen tulossa aitaukselle kerppujen kanssa, ne yltyvät laukkailemaan ja hyppimään, kun eivät malta odottaa herkkujen saapumista.

Aina kerppuja tulee vaan tehtyä kesällä liian vähän. Tänä vuonna täytyy merkata kalenteriin kerppujen teko, että ne tulee tehtyä ajoissa ja niitä tulee tarpeeksi. Ennen juhannusta tehdyissä kerpuissa on eniten tallella ravintoaineita, loppukesää kohti lehtien ravintoarvot laimenevat.

Aurinkoinen päivä

Oli niin hieno päivä tässä viikolla, että vein possut ulos! Possut olivat siis ensimmäistä kertaa lumihangessa. Ilmeisesti kärsää alkoi aika pian paleltaa sillä normaali tonkiminen jäi aika vähälle. Ja sitten alle kymmenessä minuutissa possut alkoivat täristä vaikka aurinko paistoi, joten suuntasimme takaisin sisälle.

Ulkona auringossa havahduin niiden kasvaneen aika lailla. Vaikka täytyihän valjaitakin taas isontaa... Lumihankea vasten näin miten aikuisia ja isoja ne jo ovatkaan. Ihanat possulit!

Aasiharrastukset osa 2. AGILITY

kuvannut: Roosa L.

Maastakäsin voi aasin kanssa harrastaa myös agilityä. Esteitä voi keksiä vaikka minkälaisia, mutta niiden tulee tietysti aina olla turvallisia käytössä.
Estehyppely ei aina ole kaikkien aasien mieleen, mutta pienellä harjoittelulla aasin voi saada jopa innostumaan  tästä. Agility-harrastusta aloittaessa pitäisi olla jo perusasiat hallussa aasin kanssa, eli taluttajaa pitää seurata nätisti, ravi nostetaan pyydettäessä ja pysähdykset onnistuvat.
Aasit epäilevät luonnostaan kaikkea uutta ja ihmeellistä, joten harjoittelu tulee aina aloittaa hyvin maltillisesti ja aina hyvät teot palkitsemalla, eikä raipalla aasia eteenpäin patistaen. Estehypyissä tulee myös muistaa ettei maastakäsinkään saa hypyn aikana "jäädä suuhun kiinni", eli hypyn aikana talutusnuoran tulee olla löysänä ettei se häiritse aasin suoritusta.

Maisa ja Pipsa julkkikset

Maisa ja Pipsa pääsivät taas lehteen

Ja tuolla oli pieni videonpätkä ja johdatus juttuun.

Aasiharrastukset osa 1. RETKEILY

Aika usein multa kysytään miksi sinulla on aasi? Eihän sillä voi edes ratsastaa, vai voiko? No minulla on siksi aasi että se on aivan mahtava eläin. Aasit valloittivat sydämeni 20 vuotta sitten ensimmäisenä kesätyökesänäni, tai ehkä jo aiemminkin, mutta silloin viimeistään. Ensimmäiset aasituttavuuteni jo ennen Särkänniemen aaseihin tutustumista ovat olleet Ollintallilla aasiruuna Rudolf sekä Jämsässä Outintallilla ratsastusleirillä tamma Bella ja sen varsa Donna. Muistan että ne kiinnostivat minua jo silloin kovasti ja hoidin niitä mielelläni.

Nyt aion siis esitellä pikkuhiljaa kaikkea mitä aasin kanssa voi harrastaa, tänään tulee osa 1.

RETKEILY
Kävelylenkit ja pienet metsäretket ovat mukavia. Mysli on lähdössä aina mielellään matkaan. Aasille voi pakata selkään kantoreput ja pakata sinne eväät. Myös aasille kannattaa ottaa mukaan omat eväät, eli heinää, niin se malttaa pysyä paikallaan sen aikaa kun ihmiset syövät eväitään. Ainakaan Mysli ei pysty syömään mitään kuolaimet suussa, joten myös riimu on pakattava mukaan, mikäli muuten talutetaan suitsista, niinkuin meillä. 

Näissä kuvissa olemme kivunneet Kiikanvuoren huipulle syömään eväitä. Kuvissa T ja Mysli.

 Välillä otetaan ravia, ja välillä pysähdytään ihailemaan maisemia ja vaikkapa halailemaan. Aasi on yleensä rauhallinen lenkkikumppani. Näissä kuvissa on toisella retkellä R ja Mysli.

Meillä talutetaan suitsista, sillä Mysli tietää jo suitset nähdessään että nyt tehdään jotain kivaa ja arjesta poikkeavaa. Suitset päässä se myös käyttäytyy paremmin ja kuuntelee paremmin taluttajaansa.

Tirppendaaleja

Tipuja on tullut viikon sisään kahdelle hautovalle kanalle. Kuvassa on nuoremmat. Tuo kana on suomalainen maatiaiskana (ehkä Jussilan kantaa, en ole aivan varma), ja se on aivan mahtava tyyppi. Se on se kana, joka meinasi viime kesänä ottaa parven johtajuuden vanhentuneelta Einari-kukolta, ja alkoi jopa kiekumaan. Nyt sisällä talvikanalassa se ei enää kieu, vaan alkoi normaalisti munimaan, ja hetimiten hautomaan. Laitoin sen alle yhden puhtaan sussexin munan ja jätin yhden sen omista munista, eli toinen poikanen on siis sussex-suomal.maatiainen risteytys. Pidän aika paljon tästä risteytyksestä.

En tästä kanastakaan (ainoa lajiaan minun kanalassa) huolimatta ole oikein lämmennyt suomalaiselle maatiaiskanalle, en tiedä miksi. Vaikka minua kiinnostaa kovasti suomen historia ja varsinkin talonpoikaiskulttuuri, niin minua ei innosta suomalaiset maatiaiseläimet niin paljoa kuin voisi kuvitella.
Mullahan siis pitäisi olla suomenlampaita, suomenhevonen, suomen ajokoira, länsi-suomen lehmä ja hämäläiset maatiaiskanat, kaiken järjen mukaan. Sen sijaan mulla on norjanvuonohevonen, aasi, englantilaisia maatiaiskanoja, viiriäisiä ja kaikenlisäksi hoidossa etelä-amerikkalaisia kamelieläimiä ja mikropossuja.
Ihme juttu, tätä olen paljon pohtinut ja ihmetellyt. Ei minulla siis ole mitään suomalaisia maatiaisia vastaan, päinvastoin. Rakastan Iris-kyyttöä, suomenajokoiria ja suomenlampaitakin jossain määrin. Ehkä elämä on vaan vienyt minua näiden muiden eläinten pariin, en tiedä.
Ainoa eläinlaji, minkä olen tietoisesti valinnut ulkomainen vastaan kotimainen, on kana. Sussexit olen valinnut tietoisesti ja hylännyt suomalaisen maatiaiskanan. Koska sussex-kana nyt vaan on kertakaikkiaan niin täydellinen kana. Se on kesäisellä pihamaalla järjettömän kaunis valkoisessa höyhenpuvussaan, se on sosiaalinen, rohkea, kesy. Se on silosäärinen ja sen päätä koristaa isot punaiset heltat ja harja. Se munii hyvin, myös talvella. Se munii aina isoja munia. Se ei ole kömpelö kuten muut jättiläisrodut. Kukosta saa teurastettuna lihaa tuplasti sen määrän mitä tavallisista kukoista (jos pystyy teurastamaan...) Kanatkaan eivät ole liian hautomahaluisia, mutta suvunjatko onnistuu kuitenkin ilman hautomakonetta.
Se nyt vaan on niin kertakaikkisen täydellinen!
Niin, ja mun suuri suosikkini, Tanskalainen maajussi Frank, oli myös hankkinut sussex-kanoja tanskalaisten maatiaiskanojensa joukkoon. Tarkkanäköisenä ne yhdestä kanalakohtauksesta bongasin.

Einari, kukoista komein!

Oho, mun piti vaan kirjoittaa että tipuja on tullut, mutta vähän rönsyilin... 

"Vapaa"päivä

"-Käydäänkö tänään nopeasti hakemassa Ikeasta ne makuuhuoneen tulevat kaapistot?"

"-Joo, käydään vaan. Ihan nopeasti haetaan ne, eikä osteta mitään muuta!"

Kivaa vapaapäivänviettoa! ...or NOT!

Pullamössösukupolvea yleensä sätitään siitä että pääsevät liian helpolla. No, ei pidä paikkaansa ainakaan siinä, miten nykyihminen joutuu huonekalunsa hankkimaan. Jos joku selviää Ikea-helvetistä Pax-kaappiensa kanssa kunnialla kotiin niin että kaikki osasetkin tulee oikein ja ostettua, niin hattua täytyy nostaa. Nostan siis itselleni ja J:lle hattua (vaikken luekaan itseäni kuuluvaksi pullamössösukupolveen, olen valitettavasti vanhempi). Mutta Ikea taitaa olla kuitenkin kyseisen sukupolven  luvattu maa, joten siitä vertaukset.

Astuessasi tähän tavara-taivaaseen, sinua odottaa ovella kahvio. Kahvio, jossa kaikki maksaa vain murto-osan normaali kahvilasta. Tähän ansaan astut ensimmäisenä, "oih, onpa täällä halpaa!" Taitavaa markkinointia, ei voi moittia.
Paljon muitakin halpoja hintoja tulee vastaasi, kun kävelet monta kilometriä nuolitettua kiemurtelevaa käytävää ihaillen näitä skandinaavisia (= tylsä, pelkistetty) nykytuotteita, joista jotkut kalliimmat saattavat koottuna olla jopa tukevia ja kestäviäkin.
Mutta kun oikeasti alat jotain sieltä ostaa, niin eipä se niin halpaa olekaan. Me menimme ostamaan Pax-kaappeja, joista oli joku tarjouskin meneillään. Yllättäen silmää miellytti ovivaihtoehdoista ainoastaan se kallein. Joku osanen saattoi olla halpakin, mutta kun niitä osia piti kerätä yksitellen niin että kotona olisi mukana kokonainen kaappi, niin alkoihan sitä hintaakin kertyä. Esimerkiksi saranapussi yhteen oveen 20 euroa, ja kun ovia on 6... niin odotas, oho 120 euroa  pelkkiin saranoihin, ei prkele!
Vetimiä (oven, ei lehmän) olikin kiva haeskella yläkerrassa ristiin rastiin. Ja löytyihän ne ... keittiöosastolta. Kaikki muu olikin sitten kätevästi itsepalveluhallissa numeroiduissa lokeroissa.
Lauantaipäivänä jollekin muullekin oli tullut mieleen lähteä Ikeaan, siellä oli aika paljon ihmisiä. No eihän meillä ollut kuin kahdet kärryt, joihin lastattiin lähes 2,5 metriä pitkiä laatikoita, jotka painoivat ihan h.lvetisti. Naamaa rupesi jo nykimään, hikeä pukkaamaan ja korkeakorkoisten kenkien valinta suorastaan v.tuttamaan.

Kun kaikki oli lastattu kärryihin ja kärryjen kanssa päästy vihdoin kassalle, oli aika pulittaa tästä ilosta "halpa"  reilusti yli 900 euron hinta ja siirtyä möykkyiselle parkkipaikalle näiden painavien kärryjen kanssa, ja lastata ne peräkärryyn. Oho, ulkona olikin jo pimeää, olihan tähän kaikkeen mennyt aikaa 3 tuntia.

No, täällä kotonahan ne odottavatkaan enää sisälle kantamista ja mikä hienointa, kokoamista. Onneksi minun ei tarvitse puuttua kokoamiseen, ja sisälle kantaminenkin siirrettiin huomiselle.
Ikeassa käynti käy kyllä työstä. Miten tulikaan ikävä jotain oikeaa huonekalukauppaa, mistä saa asiakaspalveluakin.

No yhdestä asiasta täytyy antaa kyseiselle firmalle plussaa. Ravintolassa sai pastaa luomujauhelihakastikkeella. Ja siellä ruokalan pöydässä oli tarra että olivat saaneet jonkun huomionosoituksen siitä että käyttävät eettisesti tuotettua broilerinlihaa tuotteissaan. Eettinen tarkoittanee tässä tapauksessa jotain suomalaisin tavoin tuotettua broileria. Yleensähän mm. kouluruokaloissa ja lounasravintoloissa syödään jotain thaimaalaisia yms broilereita.
Tällä kertaa emme tosin menneet ravintolaan, sillä sieltä ei ole nopeaa tietä ulos. Viimeksi menimme sinne ostosten päätteeksi, ja sinne oli kyllä helppo mennä pääovelta nopeasti, mutta ulospäästäksemme meidän täytyi taas kiertää koko alakerta jotta pääsimme ulko-ovelle.

Anteeksi runsaat kirosanat tässä postauksessa!