sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Aasiharrastukset osa 1. RETKEILY

Aika usein multa kysytään miksi sinulla on aasi? Eihän sillä voi edes ratsastaa, vai voiko? No minulla on siksi aasi että se on aivan mahtava eläin. Aasit valloittivat sydämeni 20 vuotta sitten ensimmäisenä kesätyökesänäni, tai ehkä jo aiemminkin, mutta silloin viimeistään. Ensimmäiset aasituttavuuteni jo ennen Särkänniemen aaseihin tutustumista ovat olleet Ollintallilla aasiruuna Rudolf sekä Jämsässä Outintallilla ratsastusleirillä tamma Bella ja sen varsa Donna. Muistan että ne kiinnostivat minua jo silloin kovasti ja hoidin niitä mielelläni.

Nyt aion siis esitellä pikkuhiljaa kaikkea mitä aasin kanssa voi harrastaa, tänään tulee osa 1.
RETKEILY
Kävelylenkit ja pienet metsäretket ovat mukavia. Mysli on lähdössä aina mielellään matkaan. Aasille voi pakata selkään kantoreput ja pakata sinne eväät. Myös aasille kannattaa ottaa mukaan omat eväät, eli heinää, niin se malttaa pysyä paikallaan sen aikaa kun ihmiset syövät eväitään. Ainakaan Mysli ei pysty syömään mitään kuolaimet suussa, joten myös riimu on pakattava mukaan, mikäli muuten talutetaan suitsista, niinkuin meillä. 
Näissä kuvissa olemme kivunneet Kiikanvuoren huipulle syömään eväitä. Kuvissa T ja Mysli.



 Välillä otetaan ravia, ja välillä pysähdytään ihailemaan maisemia ja vaikkapa halailemaan. Aasi on yleensä rauhallinen lenkkikumppani. Näissä kuvissa on toisella retkellä R ja Mysli.



Meillä talutetaan suitsista, sillä Mysli tietää jo suitset nähdessään että nyt tehdään jotain kivaa ja arjesta poikkeavaa. Suitset päässä se myös käyttäytyy paremmin ja kuuntelee paremmin taluttajaansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti