Jouluvalmisteluiden ohella kävin muistelemassa menneitä aikoja ja hoitamassa Mimmin (Mimmihän on Myslin mummo) ja lampaat tallipihalla yhtenä iltana kun kumpikaan hoitajatytöistä ei päässyt tulemaan. Meni monta vuotta että hoidin tallipihan eläimet sekä aamuin illoin joka päivä koko joulukuun ajan. Silloin se oli tervetullutta hommaa kun asuttiin Vuorentaustassa rivitalossa eikä omia eläimiä silloin ollut tallillista. Samalla myin käsitöitä Tallipihan tallissa viikonloppuisin ja vähän arkisinkin.
Sitten kun muutimme tänne maalle, en enää suostunut kahta kertaa päivässä ajamaan tallipihalle, hoidin eläimet vain iltaisin jokusen vuoden. Kolme vuotta sitten ajattelin sitten asiaa järjellä ja luovuin koko hommasta, enhän myynyt enää käsitöitäkään Tallipihalla. Olisi tuntunut hassulta ajella yli 60 kilometriä kolmea eläintä hoitamaan ja kuluttaa siihen kaksi tuntia päivästä kun samalla kotona muutkin eläimet kaipasivat hoitajaansa ja hänen energiaansa.
Tallipihalla on aina kiva tunnelma ja välillä mieli haikailee takaisin käsitöitä myymäänkin, mutta aika ei nykyisin tahdo riittää niiden tekemiseen.
Ennen joulua myin myös tämän komistuksen. Onneksi hyvä koti löytyi, sillä tämä kukko oli niin mahdottoman komea. Komeampi kuin mun kumpikaan jäljelle jäänyt siitoskukkoni, Einari tai Urpo. Suhtaudun kuitenkin niin tunteella tähänkin hommaan että en kertakaikkiaan voi ulkonäon perusteella vaihtaa kukkoa jo olemassa olevassa ja hyvin toimivassa parvessa. Eli meillä kukko saa pitää haareminsa hamaan kuolemaan asti.
Tälle komistukselle lähti yksi kana mukaan.
Myyntikin ottaa mulla tosi koville, saati sitten että laittaisin ylimääräisen kukon pataan. En tiedä mikä muhun on mennyt, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeammalta alkaa tuntua omavaraisuus lihan suhteen. Ja sitä minä kuitenkin haluaisin, että voisi itse lihansa onnellisissa oloissa kasvattaa.
Ennen joulua meillä oli myös äitin, iskän ja siskon lasten kanssa jo perinteeksi muodostunut joulunvalmisteluiltapäivä. Minä tein piparkakkutalon, jonka lapset sitten koristelivat ja sitten ohjelmassa oli myös hyasinttien koristelua ja riisipuuron syöntiä.
Kävin myös yhtä kummipoikaani tapaamassa Paneliassa.
Sitten kivasti aatonaatton vastaisena yönä sairastuin aika rajuun vatsatautiin. Kaikki vieraat oli aatolta peruttava, mikään ruoka ei liiemmin maistunut ja olo oli aivan vetämätön. Aattoyönä myös J sairastui ja joulupäivänkin vieraat piti perua. Itse olin silloin jo hyvässä kunnossa ja lähdin Ikuriin äiskälle ja iskälle, mihin meidän perutut vieraatkin suuntasivat.
Meillä joulu meni sitten lähinnä sairaspedissä. Kauan himoitut jouluruuat makaavat vieläkin kaapissa, ei oikein maistu kummallekkaan vieläkään.
