sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Minä kirjoitan

Edellisestä postauksesta onkin näköjään kulunut yli vuosi. Ei ole tehnyt mieli kirjoittaa. Tai on välillä, mutta sitten en ole osannut päättää mistä kirjoittaisin. Niinkuin en nytkään, mutta kirjoitan silti. En halua kuopata blogia.
Jospa kirjoitan vaikka eläinten koulutuksesta. Minähän osallistuin Tommy Wirenin kanakursseille , eli operantin ehdollistamisen workshopiin. Kävin kurssit 1-3. Nelonen olisi ollut vielä kaikkien kurssien kertaus, ja siellä olisi opeteltu käytösketjuja, mutta ainoa mahdollinen kurssi oli juuri ennen joulua 2014 ja silloin oli tietenkin kiireitä töissä.
Voin suositella kursseja täydestä sydämestäni, mikäli niitä vielä joskus järjestetään.
Eläinten kouluttaminen positiivisen vahvisteen avulla on hyvin palkitsevaa ja koukuttavaa hommaa molemmin puolin.
Kurssin jälkeen olen kouluttanut Maisa-minipossua, Sulo-kissaa ja Mysli-aasia. Miten onnekas olenkaan kun minulla on valittavana lukuisia eri eläinlajien edustajia mitä kouluttaa.

Maisan tehtävänä näytöksessä oli kaataa vesiämpäri aina kun se täytettiin.
 Maisan kanssa aloitimme harjoitukset jo hyvissä ajoin viime talvena, ajatuksena oli että se osallistuu Koiramäessä pieneen näytelmään. Mietin sille melko yksinkertaiset tehtävät, sillä olinhan täysi aloittelija vielä itsekin. Kosketuskepin kosketus nenällä oli kuitenkin se mitä lähdimme ensimmäiseksi harjoittelemaan. Nyt, noin vuosi myöhemmin, hyvin epäsäännöllisellä koulutuksella (välillä koulutetaan enemmän, ja välillä on viikkojen taukoja) kosketuskepin kosketusaikaa on saatu venytettyä melko pitkäksi. Rokotuskin sujui helposti possun keskittyessä omaan kosketuskeppiinsä. Kosketuskepin avulla myös mm. puntarille meno on hyvin helppoa.
Mutta siis näytelmää varten opetin Maisalle mattorullien avaamisen sekä vesiämpärin kaadon. Kyseessä on matonpesukohtaus, jossa Maisan oli tarkoitus auttaa.

Maisa oppi tehtävänsä nopeasti ja varmasti. Ja positiivisen vahvisteen käytössä eläinten koulutuksessa on se hyvä puoli että kaikki eläimet rakastavat tätä. On eläimelle hyvin palkitsevaa kun se omalla toiminnallaan saa jotain haluamaansa kuten namin tai leikkituokion.

Maisa toimi hyvin myös muiden hoitajien kanssa. On tärkeää, kun samaa eläintä kouluttaa tai palkitsee useampi ihminen, että kaikki toimivat täysin samanlailla, suorastaan konemaisesti.

Maisa osaa myös pujotella ihmisen jalkoja kävelyn tahdissa sekä tehdä pienen piruetin. Se osaa vieritellä palloa (ei vielä maaliin) sekä kaataa keiloja. Noutokapulan noutoa aloimme harjoitella syksyllä, ja sitä olisi tarkoitus taas jatkaa. Ja haluaisin kovasti opettaa sille erottelutehtäviä, ehkä jopa hajuerottelua.

Tässä Maisa avaa kolmatta mattorullaa.

Hupsista! Aina se kaataa sen vesiämpärin kun Kille tai Elsa sen saa täytettyä. "Eihän tästä mattojen pesusta taida tulla yhtään mitään!"