Omavarainen

Haluaisin saada kaikki ruoka-aineet omalta pellolta ja omasta kotoa. Se ei vaan ole kovin helppoa. Mutta kananmunissa olen omavarainen! Enkä pelkästään kananmunissa, vaan myös viiriäisenmunissa sekä tällähetkellä myös ankanmunissa.
Lihaa tulee ostettua kaupasta myös todella vähän, sillä ostan kerralla kokonaisen luomusian sekä puolikkaan poron. Niillä pärjätään aika pitkälle. Naapurissa on myös kaksi lammastilaa, joista joskus ostetaan lammasta.   Naudanlihaa ostan joskus harvoin ja jouluna palapaistiin. Kanaa tulee valitettavasti ostettua, vaikka sen tuotanto on ehkä kaikista kamalinta mitä voi olla suomalaisessa lihantuotannossa. No, kyllä olen aika paljon senkin kulutusta itse vähentänyt, mutta J tykkää kovasti kanasta. Tai eihän se nykyisin ole mitään kanaa vaan hirviö Ross-hybridiä, jolla kasvaa pelkät koivet ja rinnat. ...noniin, paasaukset sikseen...

Omat kananmunat ovat kyllä jotain aivan mahtavaa! Keltuaisen väri on niiiin keltainen, varsinkin kesällä. Ja kananmuna on niin monipuolinen ruoka-aine, ja ihanan kompaktissa paketissa. Kuoret menevät murskattuina kanojen omiin suihin ja siitä edelleen uusiksi munankuoriksi. Paras kierrätyspakkaus minkä tiedän!

Ankanmunat ovat erityisen maukkaita, mutta keitettäväksi niistä ei ole. Valkuainen menee hiukan kumimaiseksi keitettäessa, joten ankanmunat ovat parhaimmillaan paistettuna.

Viirunmunat ovat oikeata gourmeta. Keitettyinä, uppomunina tai leivänpäällä pikkuruisina paistettuina ihanuuksina. (Viimeksimainittu on äitini keksimä.)

Nuorempi sussex-parveni oli hetken ilman munintapesää uudessa kanalassani, ja kun alkoivat munia lattialle, vein heille kissanvessan munintalaatikoksi kun en muutakaan löytänyt. Tuon umpinaisen kissanvessan ostin joskus kanojen hiekkakylpyhuoneeksi talvikäyttöön, mutta nyt se toimii siis munintapönttönä. Vaikka J rakensi komeat munintalaatikot myös kanalan seinälle, eivät kanat ole siirtyneet sitä käyttämään vaan sitkeästi  käyvät tuolla kissanvessassa. Nyt siellä hautookin joku, mutta muut ahtautuvat sinne samaan silloin kun munahätä iskee.
Kanat muuten ilmoittavat "munahädästä" omanlaisella kotkotuksella joka kerta ennen munitaa ja koppiin siirtymistä.

Vielä pakko lisätä tänne loppuun herttainen kuva emosta ja poikasesta.

Pieni kääpiökochi-sekoituskana lämmittää isoa poikastaan siiven alla "I'll take you under my wing!"

Poikanen on sussex kukko. Kanat ovat siitäkin käteviä lisääntymipuuhissaan, että kun kana alkaa hautoa, voi sen alle vaihtaa minkärotuiset munat vaan. Kuoriutuessa kana hoitaa kyllä kaikki poikaset kuin omansa.