Muistoja kesältä - Kyytönmaidon ihanuus

 Kesällä saatiin taas lypsää Iiristä, kun se juhannuksena pyöräytti maailmaan ihanan tyttövasikan, jonka nimesimme Koiramäen Kieloksi.

 Yläkuvassa tisut ovat tasaantuneet, mutta voi että miten täynnä ne olivatkaan maitoa silloin kun vasikka syntyi. Kahtena ensimmäisenä päivänä saatiin ternimaitoa.
Toisena päivänä ternin päälle tuli tuollaista ihanan paksua vaahtoa, ja heti lypsyn jälkeen menimme kahville ja koristelimme kahviannoksemme ihanaisella vaahdolla. Vaahto maistui taivaalliselta, jopa makealta.
Kyytönmaito muutenkin on hyvän makuista raakana, se ei ole yhtään rasvaisen oloista, vaikka rasvaprosentti taatusti on aika korkea. Se on raikasta ja hyvää!

 Ternimaidostahan kuuluu tietenkin tehdä uunijuustoa, sonnin töyssytystä, tai mitä muita ihania nimiä sillä suomenkielessä onkaan. Se onkin maailman helpoin juusto. Vain vuoka voidellaan, maito laitetaan vuokaan, maustetaan suolalla ja laitetaan uuniin hyytymään. Ja miten loistavalta se maistuukaan. En oikein osaa päättää minkä kanssa se pitäisi nauttia. Varmaan parasta se kuitenkin on lämpöisenä, kylmän maidon, kanelin ja sokerin kanssa. Toinen varteenotettava vaihtoehto on lakkahillo.

Kuvassa M on juuston kanssa Koiramäessä. Uunijuustoa tehtiin niin paljon että kaikille eläintenhoitajille riitti välipalaksi! Kuvassa näkyy nuo meidän ihanat työvaatteet. Emännän mekko oli tuollainen ja lisäksi oli vielä rengin vaatteet, joita myös me naiset käytimme. Mekko on kuitenkin välillä epäkäytännöllinen joissakin töissä. Ihan vimpan päälle teeman mukaan ei pystytty pukeutumaan, onhan meillä turvallisuussyistä pakollisena turvakengät. Mutta kaikkea ei voi saada :) .
Itselleni tilasin kyllä tuolta kurpposet, eli tanhukengät emännän asuun sekä mustat nahkasaappaat renginasuun.


Sitten tavallista maitoa saatiinkin koko kesä. Maitoa riitti aivan hyvin lypsettäväksi vaikka Kielo sai juoda niin paljon kuin halusi. Kolmen kuukauden iässä se alkoi vasta juoda niin paljon että maitoa ei enää riittänyt, ellei ajoittanut lypsyä heti Iiriksen levon jälkeen kun Kielo ei ollut vielä ehtinyt hinkkejä tyhjentää.
Tämä tieto saakin itseni ihmettelemään sitä seikkaa, miksi vasikat täytyy aina vieroittaa heti muutaman päivän ikäisinä maitolehmiltä? Maitoa tuli siis sen verran paljon että yksi lapsiperhe olisi aivan hyvin pysynyt maidoissa vasikan ohella. Ja kyseessä on kuitenkin melko pienilypsyinen kyyttö.

Viiliä tietenkin tein useasti. Miten samettinen pinta siihen tulikaan. Oman maan mansikoilla höystettynä varsin lisäaineeton lähiruoka.

 Ja lättyjä, nam! Ja pullaa! Ja kaikki maistuvat paremmalta raakamaidosta valmistettuna kuin kaupan maidosta. Kokeilematta jäi kuitenkin, aikomuksista huolimatta, kerman erottelu maidon pinnasta sekä voin tekeminen. Ehkä sitten ensi vuonna.

 Tänä vuonna kuitenkin kokeilin juuston valmistusta. Kotijuustoako tämä lienee nimeltään, vai juoksutinjuustoa. Tein juuston Heikki Ahopellon Lähellä-kirjan ohjeilla. En nyt muista tarkasti yksityiskohtia, mutta ensin maitoa lämmitettiin johonkin tiettyyn lämpötilaan, ja lisättiin juoksutin.

 Kun juustomassa alkoi kiinteytyä ja erottua herasta, se leikattiin kuutioiksi ja annettiin vielä hetken seistä.

Seuraavaksi juustomassaa sekoitettiin niin että se meni pieneksi ja rakeiseksi. Tässä vaiheessa siitä tuli aivan raejuuston oloista ja näköistä. 

 Sitten hera ja juustomassa eroteltiin ja juustomassa maustettiin suolalla. Tein juuston tuollaiseen metallilävikköön, josta hera valui painelemalla pois, ja juuston sai jättää siihen.

Vielä lopuksi juustomassa paineltiin oikein tiukkaan muottiinsa ja paino piti vielä laittaa päälle. Ja tämä sitten yöksi jääkaappiin tekeytymään.

Valmiista juustosta en valitettavasti löytänyt kuvaa, mutta hyvältä se maistui, taas niin raikkaalta ja ihanalta

 Heran olisi voinut tarjoilla Maurille, mutta en tainnut jaksaa kiikuttaa sitä takaisin töihin. Maurille maistui lypsylämmin maito oikein hyvin, se suorastaan villiintyi jos se haistoi maidon. Ja maitoa riitti sille myös melkein koko kesän. Sille annettiin myös vaaleanpunainen maito, kun alkuun Iirikseltä tuli toisinaan jostain neljänneksestä hiukan veristä maitoa. Sitä ei ihmiset juoneet, mutta välillä Mauri sai sitäkin.