Angelica-donkey

Meille tuli uusi aasi töihin! Brittiläisissä papereissa hänen nimensä on Angelica-donkey, mutta hippos on jotenkin lyhentänyt sen vain Angelicaksi.
No, ei se mitään. Ansku on niin hurmaava tapaus että ei uskoiskaan! Nelivuotias tamma. Haimme hänet Sievolan lemmikkieläintilalta. Anskulta jäi sinne rakas lauma, johon kuului kaksi aasia sekä Zeppo, seepran ja aasin risteytys.
Aluksi meidän vanhat tammat, Mimmi 27v. ja Sanni 23v. olivat hiukan ynseitä uudelle tulokkaalle, mutta Sanni heltyi nopeasti Anskun kaveriksi ja Mimmikin jo pystyy syömään heiniä samalta kasalta tulokkaan kanssa. Aasit on niin ihania, kun ne eivät ikinä rettelöitse vaan hiukan ilmeilevät ja kohottelevat takakavioitaan, jos uusien kaverien naamat ei miellytä.

 Ansku oli vaikea lastata Paimion päässä, ja traileriin se saatiin vasta kun porukkaa tuli sen verran paikalle että aasi saatiin nostettua auton kyytiin. Siinä on hiukan harjoiteltavaa, sillä meidän aasit matkustavat suhteellisen useasti, joten siitä ei tule mitään että yksi jumittaa tuntitolkulla lastaussillan edessä kun johonkin pitäisi lähteä.

Kyllä olikin jo aika saada nuorennusta meidän aasilaumaan. Mimmi on laihtunut viimeisen vuoden aikana kovasti ja sen hampaat ovat aika huonossa kunnossa, mutta onneksi se on vielä muuten pirteä. Ja on Sannikin jo tosiaan 23v. Ihan kamalaa, miten nopeasti aika rientää. Sanni oli silloin 3 vuotias ilkikurinen varsa kun aloitin työt eläintarhassa...
Anskulle olisi kiva saada jälkeläisiä sitten vuosien mittaan. Ensi kesänä on varmasti sitten aasin astutusreissuja tiedossa pitkästä aikaa.

Noi kuvat on otettu ensi tapaamisesta. Hiukan kyräilyä, ja vettäkin satoi. Aasit eivät oikein tienneet kuka saa pitää sadetta kopin suojissa, vanhat vai uusi. No kyllä kaikki sinne sitten illan mittaan mahtuivat sateelta suojaan.