Meirän kissat

Tänään on ollut ihan huikea keli. Varsinkin eilisen vesisateen jälkeen. Nyt saa lumet kyytiä ja kissatkin on ihan innoissaan ulkona kun aurinko paistaa. Tänään taitaa olla myös viimeinen vapaapäivä pitkään aikaan. Ainakin viimeinen ennen Koiramäen avajaisia, joten otan kaiken irti tästä päivästä ja suuntaan hetimiten takaisin pihalle.
Ylimmäisessä kuvassa on meidän Sniku-kissa. Se on tullut meille tämän talon mukana, ja on siis asunut jo ennen meitä täällä. Alkuun se oli hyvin arka, eikä uskaltanut edes tulla juurikaan sisälle koska oli tottunut ulkokissan elämään. Nykyisin se on jo 12 vuotias ja ihana sylikissa, mutta vain meille omalle väelle. Vieraita se pelkää vieläkin kovasti, yleensä.

Sulo on leikattu poikakissa ja tulee kolme vuotiaaksi pian. Se on meidän mielestä vieläkin ihan poikanen. Ihana löllykkä, mutta kova saalistamaan ja leikkimään. Siinä ei ole onneksi yhtään tappelupukarin vikaa, eikä se ole ainakaan vielä ikinä ollut tappelussa vaikka toisinaan tähän meidän pihaan eksyy vieraitakin kissoja.

 Kissamme ulkoilevat päivisin vapaana pihalla, mutta yöksi ne tulevat aina sisälle. Kun minä kömmin yöllä sänkyyn, niin vatsani päälle kerääntyy yleensä 2 kissaa, eli yhteensä 9 kiloa painoa. Sniku varsinkin on oppinut vielä tasapainottelemaan siinä niin että vaikka kääntyilen ja vaihdan kylkeä, niin aina kissa on päälläni.

Juominen on hoidettu jo toissa joulusta lähtien näin.

 Kissat eivät pidä lattialla olevasta vesikiposta, joten he käyvät ruokailuhuoneen pöydällä juomassa omasta Green Gaten ruusukannusta. Tämän heille suomme =)

Oli pakko kuvata äsken ulkona, kun luonto siellä heräilee ja minttukin on jo lähtenyt kasvuun. Ei mene aikaakaan kun saan hörppiä taas tuoretta piparminttuteetä. Ja muutenkin kaikki alkaa ulkona vihertää!