Maitoa!

Jalo-Iivari maitobaarilla

Tänä kesänä olen saanut kokea miten ihanaa olisi, jos olisi oma lehmä ja omaa maitoa. Iris on poikimisensa jälkeen luovuttanut maitoa Jalo-Iivarin lisäksi myös meille ihmisille.
Ternimaitoa tuli ekana päivänä melkein 4 litraa, utareet suorastaan pursusivat maitoa ja vaikka meillä ei ollut alkujaankaan tarkoitus Iristä alkaa lypsämään, niin pakkohan sitä oli lypsää koska vasikka ei millään olisi saanut kaikkea juotua. Iriksen omistaja myös neuvoi lypsämään ensimmäisinä päivinä ettei tulisi mitään tulehduksia utareisiin.
Ternimaidosta tehtiin tietysti uunijuustoa, ja seuraavana päivänä sillä herkuteltiin sekä töissä että kotona.

Maitoa tulee!

Vieläkin, vaikka poikimisesta on jo yli kuukausi, Jalo-Iivarilla on vaikeuksia tyhjentää kaikkia neljänneksiä. Sonni-poika on mieltynyt juomaan vain vasemmalta puolelta. Oikeata puolta joudumme sitten iltaisin hiukan lypsämään, mikäli utareet pullottavat.
No, mikäs sen ihanempaa kuin tulla lypsyn jälkeen kotiin maitopullon kera ja laittaa viiliä tekeytymään keittiön pöydälle tai paistaa lätyt tuoreeseen kyytönmaitoon.

 

Kyytönmaitoletut oman maan mansikoilla ja tietysti omista kananmunista.

Niin, ja mansikat haettiin tänä kesänä omasta maasta, joka tuotti nyt niin paljon mansikoita että ostaa ei tarvinnut yhtään. Ja mansikathan olivat tänä kesänä suuren suuria!

Omavaraisuus lisääntyisi olennaisesti lehmän myötä. Maidosta saa tehtyä niin monenlaista herkkua!
Mutta olisi se työlästä, jos pitäsi aamuin illoin käsin lypsää ja lutrata sen maidon kanssa. Eikä lehmä viihdy yksin, niitä pitäsi olla useampi.
Mutta minun onnekseni postilaatikkoon oli tällä viikolla ilmaantunut mainos, jossa suuri läheinen maitotila ilmoitti että heiltä saa käydä ostamassa raakamaitoa (niin ainakin toivon...) kolmen litran hanapakkauksissa. Ja kaikkea muutakin kivaa siellä oli saatavilla.

Lehmät on ihania!

Tässä kuvassa kello on neljä aamulla, vajaa pari viikkoa ennen Jalo-Iivarin syntymää vietin yhden yön Iriksen kanssa koska olin ihan varma että se poikii juuri nyt, mutta hälytys oli väärä. Taisin itsekin nukahtaa kerran istuallani kopin perukoilla, ja Iris oli niin ihana. Se oli kovin tyytyväinen yöseurasta.