Paimenkissa

Joulumme meni siis rauhallisesti sairastellessa.

  Tapaninpäivänä kävin lyhyellä ilmansatulaa ratsastuslenkillä Fapsun kanssa. Sillä ei ole vielä tilsakumeja, ja tilsat tulee heti kun lähtee liikkeelle. Siksipä menimme vain tässä omalla tiellä hiukan. Mulla on maailman paras hevonen!

Joulupäivänä kuvasin pienen videon Sulo-kissasta, josta on tullut aika hyvä apuri alpakoiden ulosviennissä. Ilmiselvä paimenkissa siis!
Alpakkavauva Sandrahan kulkee vielä ilman riimua, ja koska hän on niin kovin utelias luonne, ei tarhaan meno aina onnistu niin kovin nopeasti koska maailmassa on niin paljon muutakin ihmeteltävää. Videolla Sulo auttaa tapansa mukaan vilkkaan alpakanvasan tarhaan saamisessa. Lisäksi videolla näkyy IKEA-kassille uusi käyttötarkoitus, heinän lisäksi pussissa kulkee hyvin myös kissa.



Alpakkamme ovat tottuneet Suloon, eikä tarvitse pelätä että ne talloisivat sen. Vieraalle kissalle tai koiralle saattaisikin käydä huonosti aitauksella, mutta Suloon ovat alpakat tottuneet. Ainoastaan Juliette, joka videon lopussa tulee heinäpaikalle, on joskus huitaissut etusella Suloa ja sitä saa hiukan kissa varoa.

Ennen joulua ja jouluna

Jouluvalmisteluiden ohella kävin muistelemassa menneitä aikoja ja hoitamassa Mimmin (Mimmihän on Myslin mummo) ja lampaat tallipihalla yhtenä iltana kun kumpikaan hoitajatytöistä ei päässyt tulemaan. Meni monta vuotta että hoidin tallipihan eläimet sekä aamuin illoin joka päivä koko joulukuun ajan. Silloin se oli tervetullutta hommaa kun asuttiin Vuorentaustassa rivitalossa eikä omia eläimiä silloin ollut tallillista. Samalla myin käsitöitä Tallipihan tallissa viikonloppuisin ja vähän arkisinkin.
Sitten kun muutimme tänne maalle, en enää suostunut kahta kertaa päivässä ajamaan tallipihalle, hoidin eläimet vain iltaisin jokusen vuoden. Kolme vuotta sitten ajattelin sitten asiaa järjellä ja luovuin koko hommasta, enhän myynyt enää käsitöitäkään Tallipihalla. Olisi tuntunut hassulta ajella yli 60 kilometriä kolmea eläintä hoitamaan ja kuluttaa siihen kaksi tuntia päivästä kun samalla kotona muutkin eläimet kaipasivat hoitajaansa ja hänen energiaansa.
Tallipihalla on aina kiva tunnelma ja välillä mieli haikailee takaisin käsitöitä myymäänkin, mutta aika ei nykyisin tahdo riittää niiden tekemiseen.

Ennen joulua myin myös tämän komistuksen. Onneksi hyvä koti löytyi, sillä tämä kukko oli niin mahdottoman komea. Komeampi kuin mun kumpikaan jäljelle jäänyt siitoskukkoni, Einari tai Urpo. Suhtaudun kuitenkin niin tunteella tähänkin hommaan että en kertakaikkiaan voi ulkonäon perusteella vaihtaa kukkoa jo olemassa olevassa ja hyvin toimivassa parvessa. Eli meillä kukko saa pitää haareminsa hamaan kuolemaan asti.

Tälle komistukselle lähti yksi kana mukaan.
Myyntikin ottaa mulla tosi koville, saati sitten että laittaisin ylimääräisen kukon pataan. En tiedä mikä muhun on mennyt, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeammalta alkaa tuntua omavaraisuus lihan suhteen. Ja sitä minä kuitenkin haluaisin, että voisi itse lihansa onnellisissa oloissa kasvattaa.

Ennen joulua meillä oli myös äitin, iskän ja siskon lasten kanssa jo perinteeksi muodostunut joulunvalmisteluiltapäivä. Minä tein piparkakkutalon, jonka lapset sitten koristelivat ja sitten ohjelmassa oli myös hyasinttien koristelua ja riisipuuron syöntiä.

Kävin myös yhtä kummipoikaani tapaamassa Paneliassa.
Sitten kivasti aatonaatton vastaisena yönä sairastuin aika rajuun vatsatautiin. Kaikki vieraat oli aatolta peruttava, mikään ruoka ei liiemmin maistunut ja olo oli aivan vetämätön. Aattoyönä myös J sairastui ja joulupäivänkin vieraat piti perua. Itse olin silloin jo hyvässä kunnossa ja lähdin Ikuriin äiskälle ja iskälle, mihin meidän perutut vieraatkin suuntasivat.

Meillä joulu meni sitten lähinnä sairaspedissä. Kauan himoitut jouluruuat makaavat vieläkin kaapissa, ei oikein maistu kummallekkaan vieläkään.

Joulu Särkänniemessä

Särkänniemen joulua olemme olleet tekemässä eläinten kanssa nyt jo kahtena viikonloppuna ennen tätä.Vielä tänään ja ensi viikonloppuna Särkässä tapahtuu kaikenlaista jouluista. 

Marsut ovat omassa piparkakkutalokylässään akvaarion aulassa koko joulun ajan, myös arkisin. Marsut niin muistaa jo tämänkin vuotuisen keikkahomman ja ne on suorastaan innoissaan kun pääsevät tuonne joulukyläänsä sukeltelemaan olkiin ja mikä parasta köllöttelemään lattialämmityksen päälle!

Särkänniemen alpakoita edustavat Jade ja Yacco. Ne ovat erinomaiset alpakat tällaisiin tilanteisiin, rauhalliset ja helpot matkustajat. 

Toisessa ulkoaitauksessa ovat kainuunharmaslampaat Tikka ja Laku. Heillä on piakkoin tiedossa myös astustusreissu, joten kesällä toivottavasti meillä on Särkässä myös pieniä karitsoita pitkästä aikaa.

Ja tietysti tarjolla on myös poniratsastusta. Tänä viikonloppuna on paikalla yksin Pixie, mutta muina viikonloppuina myös Cindy on ilahduttanut läsnäolollaan.

Pakkasta

Tällä viikolla on ollut aika pakkasia. Onneksi nyt jo hiukan hellittää. Ihmeesti -10 ei tunnu enää miltään kun melkein viikon oli lähemmäs -20 astetta päivin ja öin. Vanhassa talossa pakkasen tuntee kyllä nurkissa ja lattioissa vaikka huonelämpötila mittarin mukaan olisikin ihan normaali.
Pakkasella eläimet ulkoilevat hiukan vähemmän kuin normaalisti, mutta kaikilla ulkoilevilla eläimillä on kyllä ihan kunnon varustukset talvikelejä vastaan. Fapsulla on tänä vuonna niin paksu karva että se tuppaa hikoilemaan yöllä tallissa jos siellä lämpötila nousee yli +5.

Huurteinen hevonen

Kanalassa piisaa lämmintä, ja viimeisetkin kanat siirtyivät kesäkanalasta sinne, kun lämpötila kesäkanalassa laski -5 asteeseen ja Einarilla alkoi jo heltta sinertää. Einarin porukka on kokonaan munatauolla, mutta onneksi tämä nuorempi porukka jaksaa munia 3-4 munaa päivässä.

Mamman täydelliset kanat ja kukko

Tohlopissa

Possulaiset Maisa ja Pipsa pyydettiin vieraileviksi tähdiksi Galaxi-ohjelmaan. Viime perjantaina sinne siis matkasimme.
Voi että olin ylpeä miten hienosti ne käyttäytyivät. Valjaissa kulkemista on opeteltu vasta täällä meillä, ja possut ovat kyllä ihan ilmiömäisiä oppijoita. Ne oppii todella nopeasti uusia asioita.
Possut olivat minuutin arastelun jälkeen studiossa kuin kotonaan, ja niin mielissään kaikesta siitä huomiosta mitä ne osakseen saivat. Maisa varsinkin oli aivan tohkeissaan.
Studiossa Maisa ja Pipsa saivat herkutella porkkanoilla. Ensimmäinen otto meni hiukan pieleen kun Pipsa ei malttanut olla paikallaan, mutta jo toinen otto meni ihan nappiin. Olimme studiolla noin tunnin, eikä Maisa olisi vielä malttanut lähteä kotimatkalle. Pipsa meni sielläkin päässä kuljetuslaatikkoon aivan nätisti, mutta Maisa alkoi siinä vaiheessa jumpitella kun olisi pitänyt laatikkoon kivuta. Pipsan perässä se sitten lopulta suostui.
En tiedä koska ohjelma tulee ulos, mutta ei ihan kuukauden sisällä vielä ilmeisesti.

Maisasta on tullut melkoinen sylipossu, välillä se kipuaa itse syliin kun istuskelen niiden karsinassa. Tuossa kuvassa me sylitellään juuri.
Painoa on kesän jälkeen tullut jo aika lailla, en osaa sanoa paljonko, mutta Maisa alkaa olla jo välillä aika painavan tuntuinen nostettaessa. Lisäksi Pipsa on saanut koossa Maisan kiinni, ja ne ovat nyt ihan saman kokoisia. Sopusuhtaisia ne ovat ainakin vielä, en ole liikaa antanut herkkuja...

Joulua odotellessa...

Lumen tulo merkkaa eittämättä joulun lähestymistä. Tänään paistoinkin ensimmäiset joulutortut ja kiehautin glögit. En varmaan koskaan ole näin aikaisin alkanut joulufiilistelyjä, mutta tuo lumi ja pakkaskeli jotenkin tuo joulun mieleen. Jospa saisin tänä vuonna jouluhommat tehtyä ajoissa ja ilman kiirettä ja sressiä kun näin aikaisin aloitan!

Fapsun kanssa törmäsimme tarhamatkalla lampaisiin.

 Vähän outo kuvakulma, mutta edessä on hevosen pää, yläreunassa hiukan otsatukkaa näkyy, ja musta piste tien päässä on lammas. Ne olivat karanneet naapurista. Fapsu ei niitä pahemmin ihmetellyt, koska karkailevat sen verran usein että ovat jo ihan tuttuja kavereita.

Illalla joulutorttujen kanssa tein vielä kattilallisen poppareita. Niistä mulla on tapana ottaa sivuun  kipollinen  ennen suolaamista kanoille. Nyt niille löytyi kuitenkin pari ahnaampaa ottajaa. Possut olivat aivan haltioissaan tällaisista herkuista ja popparit katosivat alta aikayksikön parempiin suihin.

Talvi tuli

Vielä eletään lokakuuta ja ulkona paukkuu pakkanen ja maassa on lunta. Kerrankin minä olen ajoissa varautunut talven tuloon! J vaihtoi talvirenkaat mun autoon jo alkuviikolla, ja eilen kävi kengittäjä, joka laittoi Fapsulle talvikengät ja neljä hokkia. Tänä aamuna mietin ettei tilsakumitkaan olisi olleet hassummat. No, ei ehkä sentään vielä lokakuussa. En jaksa uskoa että tämä keli tällaisena jatkuu pitkään. Varmasti tulee vielä vesikelit.
Eläimet olivat aamulla innoissaan lumesta. Sandralle lumi oli elämän ensimmäinen. Eilen illalla tuli jo lunta kun hain alpakoita sisälle. Sandra oli Juulin kanssa kopissa piilossa lumisadetta, ja Sandra ei millään meinannut uskaltaa hypätä pois kopista koska maassa oli jo sen verran lunta. Uskallettuaan lumi ei ollutkaan hassumpaa hänen mielestään.
Aamulla se oli vieläkin kivempaa. Alpakat lysähtelivät maahan putipuhtaaseen lumeen vuoronperään matkalla tarhaan. Matkanteosta ei tahtonut tulla mitään kun aina joku veti maihin piehtaroimaan uudelle lumelle.

Kanitkin ilahtuivat lumesta, tosin sisätiloissa. Kyllikki-angorakani syö tässä lunta.

Kanoja ei lumi liiemmin innostanut. Ne eivät lähteneet koko päivänä ulos. Kohta Einarin porukkakin saa siis muuttaa talvikanalaan. Siellä vaan on yksi ylimääräinen kukko, joka pitäisi sitä ennen saada myytyä. 

Aurinko armas

Aurinko on tänään näkyvissä! Jeeeee! Toi pullukkakin oli tänään jo aikalailla oma itsensä. Oli jo aikakin että aurinko tuli näkyviin. Hetken aikaa aamulla sai nauttia myös siitä että maa oli kuiva (kun se oli jäässä), eikä tarvinnut pelätä jatkuvasti liukastumista sateen liottamalla nurmikolla.

Eilen ei ollut näin kivaa säiden puolesta. Olin lähdössä äiskän synttäreille ja olin jo vaihtanut vaatteet kun päätin vielä viedä hepoille sisältä lämmintä vettä laitumelle. Laitoin sentään kumisaappaat jalkaan, mitä en normaalisti tee jos kotoa lähteissä päätän käydä vielä jotain eläimiä hoitamassa nopeasti.
Vein hepoille vettä laitumelle, ja hups! jalka lipesi ja liukastuin. Kura sinkosi jalkaani ylöspäin, onneksi uusi talvitakkini säästyi suuremmilta roiskeilta. Hiukan tilanne laittoi sadattelemaan...

Että semmosta!

Äsken kun J:n kanssa istuskeltiin kahvilla niin Sulo loikki pihan poikki rappusille ja J oli näkevinään sen naamassa jotain outoa, "toivottavasti se ei ole ollut tappelussa" J sanoi. Kävin avaamassa oven "tappelupukarille" ja selvisi mitä outoa sen naamassa oli... puoli kiloa hämähäkin seittiä ja muuta roskaa.

Ei ne haitanneet häntä ollenkaan, mitäs pienistä.

Tuli mieleen myös kesäinen kuva alpakoiden kerinnästä.

"Hei, sulla on jotain hampaiden välissä!"

Jotakuta muuta on keritty ja Yasmi on tullut villoja tutkimaan. Jäi vähän hampaiden väliin, heh!

Viimeinen syyslomapäivä menossa.

Huoleton on hevoseton...

Fapsulla on nyt jo kolmantena syksynä peräkkäin joku syysmasennus. Joku ihmeellinen vika iskee siihen näin syksyisin. Se menee vaisuksi, menettää ruokahaluaan ja sitten se alkaa todella hellyydenkipeäksi. Tosi outoa. Torstai oli tällä viikolla huonoin päivä, se oli toisaalta hiukan ähkyisen oloinen, mutta vatsasta kuului äänet ja paskaakin tuli, ruoka ei vain maistunut. Tai no ihan parhaat herkut maistuivat mutta heinä ei. Sitten se hiukan parani kun paapoin sitä, harjailin, hieroin, kävin taluttamassa. Ja aina kun jätin sen yksin, niin se vain tuijotteli karsinasta mua ja hörisi että takaisin hoivaamaan.
Sehän on todella huolestuttavaa kun tuollainen ahmatti menettää ruokahalunsa. Kai tää jotenkin liittyy tähän kuivaheinäkauteen siirtymiseen, tuore on laitumilta loppu ja kylmällä ilmalla juodaan huonosti. Jotain sellaista sen täytyy olla.

Myslilläkin oli jotain kuukausi sitten ähky. Se johtui selkeästi siitä että Silloin oli yhtäkkiä kylmä päivä, ja Mysli inhoaa juoda kylmää vettä talvella. Kuivaheinää olin jo kuitenkin antanut laitumelle ja Mysli ei ollut varmaan juonut koko päivänä kun ei ollut lämmintä vettä tarjolla. Illalla se sitten oli tosi kipeän oloinen, eikä ähky mennyt muuta kuin huonommaksi taluttamalla ja illan myötä. Yöllä soitin sitten eläinlääkärin, kun Mysli alkoi mennä kyljelleen makaamaan vain, eikä suostunut enää mihinkään. Yllättäen oli viikonloppu kuten aina kun jotain sattuu...
Eläinlääkäri tuli Pirkkalasta, antoi kipupiikin, yritti tehdä rektaalitutkimusta, ei onnistunut saamaan sisälle kuin kolme sormea. (En yhtään ihmettele, hyvä kun sinne saa kuumemittarin ujutettua. Siis tosi paljon pienempi reikä kuin esim shettiksellä.)
Sitten yritettiin letkuttaa, molemmista sieraimista ja suusta ja mistään ei letku mennyt alkua pidemmälle. Oli kuulemma ensimmäinen hevoseläin joka jäi letkuttamatta.
No siinä oli sitten sen verran aasin kanssa jo touhuttu ikäviä hommia että kipulääke ehti  vaikuttaa ja kun Mysli päästettiin karsinaan, oli se selkeästi jo ihan rento ja alkoi hapuilla heiniään. Kipulääke siis laukaisi ähkyn. Laskussa kipulääkkeen osuus oli 2,5 euroa, mutta kaikkinensa lasku oli 267 euroa. Jee, lähinnä kilometrikorvauksia.
Lisäksi Myslin molemmat sieraimet vuotivat runsaasti kirkasta nestettä lähes viikon verran letkutusyritysten jäljiltä. Ei kiva!
On muuten harvinaista että aasilla on ähky. Töissä ei ole aaseilla ollut ähkyä ainakaan sen 19 vuoden aikana mitä siellä olen ollut, ja joskus kyselin aasi-ihmisiltä oliko ähkyjä ollut, niin vastaus oli sieltäkin ei.

Ja minähän se näköjään taas valvon ja kirjoitan yöllä blogia ja hörpin piparminttuteetä, kun uni ei tule. Lueskelin äsken netistä että mihinkäs kaikkiin vaivoihin se piparminttu auttaa, niin kaikkia hyviä vaikutuksia sillä oli runsaasti, mutta sappikivistä tai sappirakon tulehduksista kärsiville sitä ei suositeltu lainkaan. Kai mä silti voin sitä juoda... multahan poistettiin koko sappirakko toukokuussa juuri noiden kivien ja tulehduksen takia. Patologi oli tutkinut sen rakon poiston jälkeen ja "kyseessä oli pitkäaikaisen tulehduksen runtelema rakko".
Ja kyllä olo onkin helpottunut kun se poistettiin.

Syysloma

Olen lomaillut onnellisesti koko viikon! Säät eivät ole kylläkään suosineet... Sateet saisivat jo oikeasti loppua. Pidän syksystä kyllä, olenhan syntynytkin syyskuussa, mutta tämä kuluva syksy on jotenkin kiristellyt hermoja ylettömän paljon. Ehkä on ollut jotain muitakin syitä kuin säät, mutta ainainen sade ja kurakeli vetää kyllä hyvin ilon kaikesta toiminnasta.
Tänään ei kuitenkaan satanut! Laittelin kasvihuonetta talvikuntoon.

Tomaateista tuli jälleen hyvä sato. Ei ihan niin hyvä kuin viime vuonna, mutta heinäkuun alusta lähtien olemme olleet omavaraisia tomaattien osalta ja on niistä riittänyt antaa hiukan muillekin.

Mun ainoa vinkki tomaatin viljelyssä on että niitä varkaita ei todellakaan kannata nyppiä pois, päinvastoin siis kuin kaikki oikeat puutarhurit ja "viisaammat" neuvovat. Ok, jos haluat yhdestä taimesta 15 tomaattia, niin nypi ihmeessä varkaat pois. Mutta jos haluat yhdestä taimesta lähes 100 tomaattia niin älä ihmeesä nypi niitä varkaita pois, niihinhän niitä lisätomaatteja kasvaa.
Mulla oli tänä vuonna 4 tomaatin vartta ja kaksi minitomaattia ruukussa.

Munakoisoista ei tullut tänä vuonna satoa yhtään, vaikka viime vuonna tuli joitakin hedelmiä samassa kasvihuoneessa ja samalla hoidolla. Kesäkurpitsoita tuli kompostin päällä kanssa niin paljon ettei kaikkea ehtinyt syödä ajoissa ja sitten ne paisuivat liian isoiksi. No onneksi ne säilyvät pitkään, ja meillä asuu kaksi uutta hoidokkia, joille ne isotkin kesäkurpitsat maistuvat oikein hyvin!

Eli Maisa ja Pipsa -possukat muuttivat talveksi myös meille.

Niin, kasvihuoneella kasvoi tänä kesänä myös yllätyskasveja. Mulla oli jotkut pelargonit viime talven talvehtimassa tallissa viiriäishäkin lähettyvillä ja mullan sekaan oli putoillut undulaatin siemeniä. Niistä tulikin sitten oikein "satoa"! Viiriäisille on maistunut hyvin myös nuo oma kasvattamat tähkät.

Kasvihuoneella oli myös koko kesän kiva lemmikki!

Iso hämähäkki, joka kutoi niin vahvaa seittiä kasvihuonetta halkomaan, että jos siihen seittiin törmäsi, niin hyvä ettei kaatunut...

Amarylliksen toin myös kasvihuoneelta sisälle lepäilemään. Toivotaan että saan sen kukkimaan, jos nyt ei ihan jouluksi niin kuitenkin talven aikana.

Kasvihuoneella meinikin sitten pimeään saakka, joten laitoin kynttilät koristamaan ja valaisemaan sitä loppuillaksi. Minun Mårbackan-pelargoni ja muut pelargonit saivat vielä jäädä kasvihuoneelle.

Ja vielä satoa keräsin tänään piparminttuviljelmästäni ja keitin ihka ensimmäistä kertaa teetä omista piparmintunlehdistä. Aivan taivaallisen makuista!

Kiekuva kana

-Mikä on maalla asuessa hienointa?
-No tietysti se että saa herätä kanan kiekumiseen!
-Eihän kanat kieu. Kukothan vaan kiekuvat.
-Meilläpä kiekuu myös kana!

Niin, meillä tosiaan alkoi yksi maatiaiskana kiekumaan tänä kesänä. Kyseessä on aika iäkäs kana, ainakin yli 5-vuotias. Ei tämä ihan tavatonta ole, kanat saattavat joskus "vaihtaa sukupuolta". Tämä kana kuitenkin muniikin samaan aikaan, joten ei se ihan kukoksi ole sentään muuttunut. Luulen että se on aistinut laumanjohtajan, Einarin, tulleen vanhukseksi. Kana yrittää ehkä paikkailla Einarin vajavaisia johtajan kykyjä. Yksi kana seuraakin tätä kiekuvaa kanaa enemmän kuin Einaria.
Sain videolle tämän kiekumisen ja osasin ladata Youtubeen. Tässä näyte kiekuvasta kanasta.

Koska kana näkyy videolla huonosti niin laitan vielä kuvan koko parvesta. Kiekuva kana on tuo ainoa ruskea .

Maitoa!

Jalo-Iivari maitobaarilla

Tänä kesänä olen saanut kokea miten ihanaa olisi, jos olisi oma lehmä ja omaa maitoa. Iris on poikimisensa jälkeen luovuttanut maitoa Jalo-Iivarin lisäksi myös meille ihmisille.
Ternimaitoa tuli ekana päivänä melkein 4 litraa, utareet suorastaan pursusivat maitoa ja vaikka meillä ei ollut alkujaankaan tarkoitus Iristä alkaa lypsämään, niin pakkohan sitä oli lypsää koska vasikka ei millään olisi saanut kaikkea juotua. Iriksen omistaja myös neuvoi lypsämään ensimmäisinä päivinä ettei tulisi mitään tulehduksia utareisiin.
Ternimaidosta tehtiin tietysti uunijuustoa, ja seuraavana päivänä sillä herkuteltiin sekä töissä että kotona.

Maitoa tulee!

Vieläkin, vaikka poikimisesta on jo yli kuukausi, Jalo-Iivarilla on vaikeuksia tyhjentää kaikkia neljänneksiä. Sonni-poika on mieltynyt juomaan vain vasemmalta puolelta. Oikeata puolta joudumme sitten iltaisin hiukan lypsämään, mikäli utareet pullottavat.
No, mikäs sen ihanempaa kuin tulla lypsyn jälkeen kotiin maitopullon kera ja laittaa viiliä tekeytymään keittiön pöydälle tai paistaa lätyt tuoreeseen kyytönmaitoon.

 

Kyytönmaitoletut oman maan mansikoilla ja tietysti omista kananmunista.

Niin, ja mansikat haettiin tänä kesänä omasta maasta, joka tuotti nyt niin paljon mansikoita että ostaa ei tarvinnut yhtään. Ja mansikathan olivat tänä kesänä suuren suuria!

Omavaraisuus lisääntyisi olennaisesti lehmän myötä. Maidosta saa tehtyä niin monenlaista herkkua!
Mutta olisi se työlästä, jos pitäsi aamuin illoin käsin lypsää ja lutrata sen maidon kanssa. Eikä lehmä viihdy yksin, niitä pitäsi olla useampi.
Mutta minun onnekseni postilaatikkoon oli tällä viikolla ilmaantunut mainos, jossa suuri läheinen maitotila ilmoitti että heiltä saa käydä ostamassa raakamaitoa (niin ainakin toivon...) kolmen litran hanapakkauksissa. Ja kaikkea muutakin kivaa siellä oli saatavilla.

Lehmät on ihania!

Tässä kuvassa kello on neljä aamulla, vajaa pari viikkoa ennen Jalo-Iivarin syntymää vietin yhden yön Iriksen kanssa koska olin ihan varma että se poikii juuri nyt, mutta hälytys oli väärä. Taisin itsekin nukahtaa kerran istuallani kopin perukoilla, ja Iris oli niin ihana. Se oli kovin tyytyväinen yöseurasta.

Huikea kesä

Kesä on ollut aivan huikean ihana! Mulla oli esimerkiksi 9 päivän kesäloma. Päivittelen pikkuhiljaa tänne kesän huippuhetkiä, mutta kesän odotetuimmat tapahtumat taisivat kuitenkin olla Iriksen ja Juulin synnytykset. Iriksen synnytykseen en ihan ehtinyt, mutta Juulin synnytykseen ehdin melkein alusta lähtien.
Iris poiki komean sonnivasikan, jonka nimesimme Jalo-Iivariksi.


Juuli synnytti vajaan kaksi viikkoa myöhemmin tyttövasan, joka sai nimekseen Särkänniemen Sandra.

Blogi muutti tänne

Blogi muuttaa nyt tänne, koska vuodatus kaatui ja hukkasi kaikki kuvat monelta vuodelta.

Ihana Juhannus

Juhannusruusut kukkivat täysin oikeaan aikaan ja runsain kukin tänä vuonna, niinkuin monet muutkin kukat.

Juhannus on mennyt tänä vuonna oikein ihanasti rentoutuessa ja kotona ollessa. Hautomakoneesta on putkahdellut ankanpoikasia, ja tällä hetkellä siellä piipittää hanhenpoikasia vielä munien sisällä. Munissa on jo hyvänkokoiset reiät ja virkeitä poikasia on äänistä päätellen tulossa.

Kuvassa on ensimmäinen ankanpoika vielä puoliksi munassa, mutta jo komiasti voiton puolella!

Meillä oli tänä vuonna oma kokko! J ahkeroi ison kokon jo hyvissä ajoin, ja sateisen sään vuoksi polttaminenkin oli tänä vuonna sallittua koko maassa.

Hepsukat ovat saaneet olla laitumella kokonaisia päiviä ja välillä öitäkin. Ihan hirveästi on hyttysiä, mutta jostain syystä Fapsu ei kutia yhtään niin paljoa kuin aiempina vuosina. Vaikka polttiaisiakin on ollut tosi paljon, mystinen juttu.

Aika paljon olen pitänyt heppoja kuitenkin tarhassakin etteivät söisi niin paljoa tuoretta kerralla. Ettei Myslille vaan tule kaviokuumetta kun on nyt niin tuhdissa kunnossakin.

Lauantaina käytiin maisemakahvilassa jo perinteiseksi muodostuneilla juhannusmunkkikahveilla. Siellä oli yhtä ihanaa kuin ennenkin. Jonkun karannut beagle pyöri pihassa.

En voi sanoa että koirat olisivat lähellä sydäntäni nykypäivänä. Mutta ajokoiran näkeminen lämmittää kyllä aina mieltä.
Koirakarkulaiset muutoin kuuluvat mun painajaisiin, onhan mulla pihalla vapaana kanalauma. Lisäksi meidän kissat eivät pidä koirista. Isokokoinen koirakarkulainen meidän pihassa voisi tehdä aikamoista tuhoa paikalle sattuessaan. Siksi en ole nykyisin ylin koirien ystävä.
Ajokoira kuitenkin herättää lämpimiä muistoja meidän vanhasta Apo-koirasta.

Tänään me käytiin Yrjölän marjatilalla, sinne oli tehty ihana kahvila ja maisematorni sekä pieni lähiruokamyymälä. Mukaan tarttui Kukkamäen kuttutilan ihanaa kutunmaitofudgea muutama purkki. Sitä on mukava viedä tuliaisiksi. On vähän niinkuin paikallinen herkku, sillä Kukkamäen kuttutila on meiltä kotoa noin 1 km linnuntietä.

Juhannuksen perinteisiin kuuluu meillä myös vartaat, nam!

Niitä on syöty nyt kaksi päivää, ja tänään paistellaan vielä rippeet pannulla uusien perunoiden rinnalle.