Maurix

 Villapossu, eli mangalitza, Maurix saapui Koiramäkeen siis jo muutama viikko sitten, ennen avajaisia. Meidän Maurix on aivan hurmaava tapaus! Sen kanssa voisi viettää aikaa vaikka kuinka ja kauan. Ekassa kuvassa Maurix on juuri pakattu autoon kuljetushäkissään kasvattajan luona. Velipojat jäivät aitaukseen kun Maurix lähti kohti uusia seikkailuita!

Perillä Maurix pääsi uuteen talliin omaan karsinaansa, ja viereisessä karsinassa röhki kaksi tavispossua, jotka olivat saapuneet muutamaa päivää aiemmin. Maurix ei paljoa arkaillut meitä ihmisiä, vaan oli rohkea heti ensimmäisestä päivästä alkaen ja toisena päivänä se jo kellistyi, kun sitä hetken aikaa rapsutteli kyljestä. Sioilla on tapana kellistyä kyljelleen kun niitä alkaa rapsutella. Tosin vain luottavaiset siat kellistyvät ja nekin vain silloin kun tuntevat olonsa turvalliseksi.

Muutaman päivän kuluttua yritimme yhdistää Maurixia tavissikojen karsinaan, mutta tyttöpossut eivät olleet kovin iloisia asiasta. Purivat Mauria korvista ja härnäsivät niin kauan että Maurixilta paloi pinna ja se antoi tytöille samalla mitalla takaisin.
Totuttelua jatkettiin kuitenkin päivittäin, ja hiukan ehkä meno rauhoittui päivä päivältä. Sitten sikojen ulkoaitaus valmistui ja Maurix muutti yksin ulos avajaispäiväksi. Pidimme sille paljon seuraa ja ulkoaitauksessa aloin opettaa sille luoksetuloa makupalojen avulla. Sen se oppikin nopeasti. Ulkona oli vielä liian kylmä ja sateinen keli tavispossuille, joten Maurix oli puolisen viikkoa ulkona yksikseen. Sitten tuli aurinkoinen päivä ja päätimme viedä tavispossut ulos Maurixin seuraksi ja antaa niiden selvitellä välinsä lopullisesti.
Ulkona Saimilla ja Santulla oli niin kivaa että kinastelut jäivät vähemmälle. Toki possut vielä hiukan ottivat toisistaan mittaa, mutta muutamassa tunnissa oli ystävystytty ja kaikilla oli niin mukavaa!

Nyt sika-aitauksella riittää vipinää. Jos Maurixia nyt haluaa kouluttaa tai edes vain rapsutella rauhassa, on tyttöpossut lukittava mökkiin, muuten puntissa roikkuu kaksi karvatonta sikaa.

Tällä viikolla oli mainoskuvaukset Koiramäessä. Hiukan itseäni hirvitti kuvausryhmän halu saada villasika kuvattavaksi Koiramäen kaupunkiin, mutta lupauduin saamaan Maurixin paikalle. Viikko oli kiireinen ja harjoittelu jäi viimeiseen iltaan. Laitoin illalla Maurixille kaulapannan kaulaan ja lähdin sen kanssa kävelylle aitauksen ulkopuolelle. Kaikki meni hyvin, osasihan se jo luoksetulon ja tiesi että herkkuja tulee ihmisen seuraamisesta.
Maurix siis meni kuvauksiin Koiramäen kaupunkiin melkoisen hulinan keskelle talutusnuorassa vain yhden koulutuskerran turvin. En voi kuin ihmetellä sian oppimiskykyä ja fiksuutta. Loppumatkasta, kaupunkia ja kuvausryhmää lähestyttäessä se alkoi hiukan jarrutella, mutta uskon sen johtuneen omasta epävarmuudestani ja siitä että kiireellä yritin viedä sitä sinne. Eläimet ovat niin tarkkoja aistimaan kouluttajansa mielentilaa.
No, lopputuloksen näette ehkä pian tv:ssä mainostauolla. Varmaankin vain yksi vilahdus, mutta niin paljon työtä takana...
Ja vielä mainitsen että kuvaustilanteessa Maurixilta otettiin kokonaan talutusnuora pois ja me hoitajat menimme muutaman metrin päähän piiloon. Toki Maurixilla oli ruoka-astia mihin keskittyä, mutta tuntui hurjalta jättää se siihen ilman mitään...
Niin fiksu sika!

Maurix on muuten tavannut henkilökohtaisesti melkein kaimansa Mauri Kunnaksen!

Jos joku innostuu villasiasta, minulta saa kasvattajan yhteystiedot. Lemmikkisiaksi voin lämpimin sydämin suositella juuri leikattua karjua. Tyttöpossuilla kun on kiimat niin kovin usein, ja silloin ovat melkoisen hankalia ja suorastaan rasittavia hömpötyksineen. Leikkopossulta ne puuttuvat kokonaan, ja se on joka päivä yhtä tasainen ja mukava lemmikki.
Ihan mihin tahansa villasikaa ei voi ottaa, sillä se kasvaa lähes parisataa kiloiseksi järkäleeksi.